Näytä minulle keskieurooppalainen melometalcore-bändi, niin minä kirjoitan sinulle arvion levystä, josta ei voi sanoa mitään uutta.

“Masked” lähtee liikkeelle mielenkiintoisen sinfonisissa merkeissä, mutta jo ennen ensimmäisen minuutin täyttymistä siirrytään siihen turvalliseen tuuttaukseen, mistä ei paljoa omaperäisyyspisteitä pysty myöntämään. Laulajaa ja ykköskitaristia lukuunottamatta täydellisen miehistönvaihdoksen läpikäynyt bändi pysyy melko tiukasti debyyttinsä linjoilla, pientä siirtymää kitarmelodioissa voi huomata tuonne hevimpään osastoon, ehkäpä vanhan Copykill/Drift-pierun Holger Kiparskin siirryttyä syrjään. Parhaimmillaan bändi on kuin As I Lay Dying terävimmillään, mutta liian usein lässähdetään sinne nössö-Killswitchin tasolle. Tämä kun vielä kuorrutetaan saksalaisella tyylitajulla, niin arvannette ettei tästä usein jää paljoakaan handuun.

Machinemade Godin debyytti osui muutama vuosi sitten saumaan, jolloin näitä alan bändejä ei vielä ihan joka halpahallista löytynyt, ja edeltäjäänsä musiikillisesti monipuolisempana tämä kakkoskiekko olisi sytyttänyt varmasti vielä paljon enemmän. Nyt vain toivoisi jokaisen inzanemoshcorea veivaan bändin veivaavan itsensä jojoon. Jos Caliban ja As I Lay Dying tippuu, kannattaa levyn poistamista harkita, varsinkin kun Metal Bladen kampanja lupaa “new hate, cool price”!