Machine Head - Unto the Locust

Machine Head – Unto the Locust

Machine Head teki onnistuneen paluun juurilleen väkinäisen nu-metal -vaiheen jälkeen vuonna 2007 ilmestyneellä ”The Blackening” -albumillaan. Syystäkin monella suunnalla hehkutettu albumi totutteli musiikkifanit pois helposta kolmen ja puolen minuutin kappaleformaatista. ”Unto the Locust” ei enää haasta samalla tavalla, mutta jatkaa teemallista matkaa kohti yhä viheliäisempiä vitsauksia.

Koska ”Unto the Locustilta” puuttuu tietty yllätyselementti, joutuvat kappaleet ehkä hieman kovempaan puntariin kuin edeltäjänsä. Nyt puoli vuotta asiaa eri kanteilta katsottuna ja biisejä mutustelleena tuntuu, että sävellyksellisesti ”Unto The Locust” on jopa eeppisempi kuin ”The Blackening”, vaikka se tiettyllä tapaa onkin hajanaisempi kokonaisuus.

Ennen levyn julkaisua tarjottu Locust-maistiainen saattoi jättää osan kuulijoista hieman hämilleen. Levyversiona miksattu ja masteroitu versio kuulostaa aivan erilaiselta, istuen täydellisesti muuhun materiaaliin, joka noudattelee ”The Blackeningiltä” tuttua korkeaa tasoa. ”Unto the Locust” on täydellinen esimerkki progressiivisesta groove/thrash-albumista, jossa jokainen ratkaisu tuntuu tarkkaan mietityltä ja kokonaisuutta hyödyntävältä. Oikeastaan ainoa kauneusvirhe on Who We Aren alun lapsikuoro, joka on kuin suoraan aloittelevan metallistin klisee-kirjasta.

Hienoa ”Unto The Locustilla” on, että sen kuulostaessa tutulta Machine Headilta, vie se jälleen bändin soundia pari askelta eteenpäin. ”Unto the Locust” on paria edeltäjäänsä melodisempi, mutta sisältää toisaalta myös painavampaa riffittelyä, kuten avausraidan ”I Am Hell” -osio osoittaa. ”Unto the Locust” ei edes yritä pistää ansiokasta ”The Blackeningiä” paremmaksi, vaan seisoo sen rinnalla erilaisena, mutta tasa-arvoisena kokonaisuutena.

Kukaan ei voi vähätellä ”Burn My Eyesin” merkitystä 90-luvun uudelle metallisukupolvelle, mutta olisi silkkaa jääräpäisyyttä väittää, ettei Machine Head pysty enää suuriin tekoihin. Viimeisen neljän vuoden aikana yhtye on julkaissut kaksi lähivuosien merkittävimmistä metallialbumeista, ja vaikkei yksittäisillä bändeillä ehkä ole enää niin dramaattista vaikutusta historian kulkuun, tullaan nämä albumit muistamaan vielä vuosienkin päästä.