Kuva: Machine Head - Through the Ashes of Empires

Machine Head – Through the Ashes of Empires

Return of the king. Heavy metal -meiningeissä aina merkittävä bändi, ja nyt sekasotku-friikkinumetal pelleilyistä selvinnyt Machine Head on palannut uudella levyllään, tiukemmassa kunnossa sitten ”The More Things Change” -lätyn. Through The Ashes Of Empires nimeä kantava uusin konepää levy, joka tuossa pariviikkoa sitten kauppoihin pöllähti, palaa bändin juurille jättäen nytkymetelikauden taakseen, lopullisesti. Edellinen Supercharger levy oli niin suuri pettymys, että menetin toivoni bändin tulevaisuuteen lähes täysin. Kun muutama kuukausi ennen uutukaisen ilmestymistä imaisin levyn kolmosbiisi ”Left Unfinishedin” raakaversion, alkoi usko pikku hiljaa palata.

Kymmenen kappaletta, ja harvasta huomaa enää vaikutteita vanhasta (paskasta. viit. supercharger), konepäät tekivät fiksun vedon, kun kitaristi Ahrue Luster sai kenkää ja laulajakitaristi Flynnin vanhan bändin, Vio-lencen kitarakurittaja Phil Demmel otettiin bändin riveihin. Ja numetal kuoli, levyn ykkösenä tykittää takuuvarmasti luulot pois repivä ”Imperium”, joka mielestäni on parhaita Machine Head biisejä ikinä. Tosin levyllä on myös heikot puolensa, sillä rauhallisemmat biisit ”Days Turn To Pale Gray” ja ”Descent The Shades Of Night” eivät heti ensikuulemalta vakuuta, paitsi jos orkesterin ”balladeista” on aikaisemminkin diggaillut. Jälkimmäinen näistä biiseistä tuo jotenki mieleen loistavan ”I’m Your God Now” -raidan legendalevy Burn My Eyesiltä. Kappaleiden pituus on myös noussut, sillä 6-7 minuuttisia kappaleita löytyy, ja loput mahtuvat tutusti siihen 4min pintaan. Mättöä ja niitä tuttuja turvallisia takuubiisejä ovat myös ”In The Presence Of My Enemies” ja ”Wipe The Tears”.

Pakko myöntää, että pisteitä tippuu erityisen suuren diggailun johdosta bändiin, mutta suosittelen kyllä jokaiselle joka pettyi ja menetti uskonsa Superchargerin myötä. Ottakaa tosin sekin huomioon, että orkesteri veivasi ensimmäisenä levynään niin loistavan lätyn, että sitä parempaa ei helpolla tehdä. Joka tapauksessa, Machine Head on ottanut askeleen oikeaan suuntaan. Ja digibonusmikälie levyä ei kannata ostaa, siinä on 5 demoa levyn biiseistä ja The Blood The Sweat The Tears -biisin livepätkä + 18 minuuttia turhaa studiopaskaa jotka voi kattoa myös netistä.