On kyllä tällainen yhtye mennyt täysin ohi korvien, sillä Radiopuhelimet-basisti Antti Annusen masinoima Luxury Spit on ennättänyt huomaamattani jo mopokortti-ikään. Debyyttialbumin (”High Presentation”, 1998) aikoihin kvartetin säröisestä kitaraindiestä vedeltiin viivoja jopa Sonic Youthin suuntaan, mutta jos tunnelma on ollut jo yksitoista vuotta sitten näin flegmaattinen, niin ei voi kuin ihmetellä. Allekirjoittaneelle Luxury Spitistä tulee mieleen Annusen pääbändiä ja Smashing Pumpkinsiä veivaava lähiöpubpumppu.

Ei ole ”We Are the Universe” kyllä miun maun mukkaan tehty julkaisu sitten ollenkaan, sillä tällaista puolivillaista alternativea on maailman sivu jo pullollaan – eikä lisää tarvita. Onko Luxury Spit aikuisille suunnattua noiserockia vai kelle tämä on oikein tarkoitettu? On vähän surinaa, pörinää, ulvomista ja valitusta, mutta kokonaisuutena ”We Are…” on todella masentunut tapaus – enkä nyt tarkoita sillai kivasti. Nokkamiehen vokalisointi on melko yhdentekevää – ja jokseenkin vajavaista – hönkimistä, eikä herätä tunteita juuri suuntaan tai toiseen. Albumin äänimaailma on demomainen, mitä yleinen säröisyys vain korostaa. Tuntuu, että Luxury Spitillä on loppunut puhti kesken levyntekoprosessin, ja vaikka esim. Annusella jonkiasteinen konkaristatus onkin, niin sitä kokemuksen syvää rintaääntä ei ole saatu tallennettua näille raidoille sitten mitenkään päin.

”We Are the Universe” ei ole huono albumi, se on todella tylsä albumi. Ehkä tämä jossain Radiorockin ”vaihtoehtoillassa” toimii, mutta ei tällä kyllä punkkilehdessä kovinkaan imartelevia arvioita ansaita – varsinkin kun nelikko on vielä mennyt ja raiskannut pyhän lehmän, eli tehnyt coverin Joy Divisionin New Dawn Fadesista.