Mitäpä sitä kiertelemään; Saksasta ponnistava Lower Hell on metalcorea. Ja edustaa kyllä genreään niin hyvässä kuin pahassakin. “Hellevator” nimeä kantavalta levyltä löytyy roppakaupalla imeliä kitaramelodioita, breakdowneja ja hivenen teennäisen oloista rankkuutta. Vokalisti pitäytyy onneksi ainoastaan säröisemmän ulosannin parissa, eikä Jared Leto -henkistä itku-valitus-laulantaa kuulla tällä levyllä.

Vaikka Lower Hell onkin genressään varsin mukiinmenevä tapaus ja käy varmasti vaihtelusta Bullet For My Valentinen ja Triviumin kaltaisten tapausten lomassa, alkaa kaltaisellani asiaan vihkiytymättömällä kuuntelijalle olla mitta täynnä noin neljän biisin jälkeen. Viimeistään nimibiisi Hellevatorin intro katkaisee kamelin selän.

Ongelmana lienee lähinnä se, että Lower Hell kierrättää genrensä kliseitä niin rutiininomaisesti ja innottomasti, että ei tästä oikein jaksa kuuntelijakaan innostua. Omaperäisyys on monesti yliarvostettua, mutta se millaisella pieteetillä niihin ns. peruspalikoihin ja genren kliseisiin käydään kiinni vaikuttaa ja paljon. Nyt meno on niin kliinistä ja ponnetonta, että ei Lower Hell oikein sytytä. Levyn kansi on varsin makea!

Tagit: Lower Hell