Olen kokenut bändin musiikkiin sisäänpääsemisen hyvin vaikeaksi. Lähes norjalaisiin sfääreihin ulottuvat blackmetal-kipaleet hardcore-vaikutteilla tai akustisilla kitarapätkillä maustettuina eivät ole saaneet syttymään, eikä tee sitä tällä uudella ”Liar’s Hell” -albumillakaan. Hyvin laulettu, soitettu, sanoitettu ja tuotettu, mutta ei se kuitenkaan auta.

Siksi olen kokenut myös bändin suuren suosion kotikonnuillaan Belgiassa hyvin ihmeelliseksi. Koska biisit ovat ylipitkiä paahtopätkiä, eikä niiden aikana pysty laittamaan paikkoja paskaksi tai sloganeita huutamaan mukana kun ei sanoista saa mitään selvää, on tämä aikalailla piinaavaa kuunneltavaa. Hyvä keino tosin saada saatananpalvojat mukaan hardcoresceneen.