Kuva: Last Laugh – The Worst Kind

Last Laugh – The Worst Kind

Hetkellisesti kukkahattutätien järjestämien teetuokioiden suosikkipuheenaiheeksi päätynyt Renne Korppila haistattaa viimeistään nyt paskat kaikille. Edellisestä Last Laugh -nimen alla toteutetusta turpaanvedosta on kulunut jo kolme vuotta, joten nyt onkin jo korkea aika saada taas isän kädestä.

”The Worst Kind” alkaa äkäisesti ja kuulostaa vähintään yhtä vihaiselta kuin vesikauhuinen simpanssi marketin hevi-osastolla. Turpajuhlia pidetään yllä kymmenisen minuuttia muskelit ja otsasuonet pullistellen, kunnes pöydän alta suojaa hakenut kuulija huomaa tykityksen loppuneen. Last Laugh provosoi, aukoo päätään kaikille ja lopulta tarttuu rinnuksista kiinni samalla karjuen naama punaisena, mutta kuitenkin pilkkeen silmäkulmassa ja sarkastisuuden säilyttäen. Mutta jotta tämä silmitön raivo kuulostaisi jotenkin ymmärrettävältä, niin se on sovitettu vanhan koulukunnan hardcoreksi.

Jo keikoillakin kuultuja vihanpurkauksia on yhteensä kymmenen. Biiseissä on riittävästi vaihtelua, joten tämä Lälläreiden kanssa vietetty reilu kymmenminuuttinen ei mene hukkaan. Eniten kolahti kiekon ainoa suomenkielinen laulu, hyvin suorasukainen Vittu mitä paskaa. Biisi on tiettävästi Korppilan saaman ”positiivisen” medianäkyvyyden inspiroima, vaikka sen aihepiiri onkin helposti sovellettavissa kaikkeen muuhunkin. Se ei tosin ole seiskatuumaisen ainoa kappale, jolla vitutus ilmaistaan lyhyesti ja suoraan, sen kummempia korulauseita käyttämättä. Tämä musiikki sopii siis herkkien teehetkien taustalle ja munille potkiskelun soundtrackiksi.