Suomalaismetallin outolintu KYPCK (lausutaan “Kursk”) yllätti kolme vuotta sitten omalaatuisella konseptillaan. Venäjäksi laulunsa tekevä doomipartio ammensi inspiraationsa doom metallista ja itänaapurin ongelmallisesta historiasta ja yhdisti sen vahvaan, neuvostosävytteiseen imagoon. Tulevana kesänä nähdään esiintymispaikkojen läheisyyteen parkkeerattuja Ladoja ja itse lavoilla Lopashnikov-mallin kitaroita, karvahattuja ja yksikielisiä bassoja. Kasakkapartio vääntää suupielet alaspäin, vaikka se joutuisi tekemään sen väkisin.

“Ниже:llä” (Nizhe, “alemmas”) neuvostodoomi jyrisee entistä kolkompana ja raskaana kuin T-34 -pataljoona. Merkittävin ero “Черно”-debyyttiin on biisimateriaalin muuttuminen tylympään ja harmaampaan suuntaan. Muuten KYPCK on yhtä koruton, vaikka periaatteessahan se on vain tavanomaista kylmempi doom metal -variantti tavallisuudesta poikkeavalla laulukielellä esitettynä. Vokalisti Erkki Seppänen on tainnut syödä poloniumia aamiaiseksi, tämän tuskaisesta ja raastavasta vokalisoinnista päätellen.

KYPCK möyrii syvemmällä ja tunnelmallisemmin kuin viime kerralla. Kokonaisuus on tasaisempi, mutta toisaalta siitä puuttuvat selkeät huiput. Kuvitelkaa ”Черно:n” Чёрная дыра useampaan kertaan ja hieman laimennettuna soitettuna.  Levyllä ei ole samanlaisia hittibiisejä kuten 1917, tosin Аллея Сталина menee lähelle. En toisaalta usko näiden työnsankareiden edes haluavan herättävän kuulijoissaan ylenpalttista iloa. “Ниже” myös kuulostaa siltä kuin se olisi sävelletty joko Pripyatin lähiöissä tai Siperian aroilla.

“Ниже” vaatii edeltäjäänsä enemmän kieputusaikaa levysoittimessa ennen kuin siitä saa kunnollisen otteen. Tällä kertaa KYPCK ei yllättänyt yhtä positiivisesti, mutta karvaasta pettymyksestä puhuminen olisi jo liioittelua.

Tagit: doom metal Kursk KYPCK