Porin ja Oulun miehistä koostuva Kurituspuolue on järjestämässä puoluekokousta levytettyyn muotoon jo toista kertaa. En tiedä, tuoko vuonna 2007 julkaistun “Empiirinen kosketus” -pitkäsoiton seuraaja “Ei mitään uutta ihmisestä” mitään uutta auringon alle tai edes uusia lukuja Kurituspuolueen historiaan. Vetoan “Empiirisen kosketuksen” kuulemattomuuteen.

Saatekirje tipauttelee kolmekin toisistaan poikkeavaa genremääritelmää yhteen. Kyllähän kitaristikin heittää koko ajan tavanomaista jynkytystä tyylitajuisempia kuvioita, mutta progeen asti ei lähdetä kalastelemaan. Punkkia en levyltä juuri löytänyt, ellei Kurituspuolueen suorasukaista tapaa käsitellä asioita lasketa sellaiseksi. Kurituspuolue on kyllä sitä joka kylän kiintiöhevirokkibändiä tiedostavampi ja kantaaottavampi, ja yhtyeelle on ehdottomasti nostettava hattua siitä että se viitsii tehdä biisejä muustakin kuin siitä miten viinanjuonti on äijää toimintaa. Parit kirosanat toisaalta ovat jo muutenkin kumpuilevan turhautuneisuuden melko turhaa alleviivaamista.

Albumina “Ei mitään uutta ihmisestä” näyttää Kurituspuolueen olevan asiansa osaava kolmikko, mutta ikimuistoisia hetkiä sillä ei ole tarjota ihan loputtomiin. Palleista otetaan silti kiva puritusote, ja Kurituspuolue erottuu sentään harmaasta joukosta edukseen. Ei huono, muttei erinomainenkaan.

Tagit: Kurituspuolue