Kuva: Kuha. - Tieteen puolesta - fiktiota vastaan

Kuha. – Tieteen puolesta – fiktiota vastaan

Olin ennen tätä albumia joskus kuullut kehuttavan orkesteria, en aiempaa tuotantoa. Lehtemme monilähtöisestä raadista tuskin kukaan muu on puoliksikaan yhtä arvostava tiedettä ja todellisuutta kohtaan kuin minä, joten kaappasin levyn jo kiinnostavalta näyttäneiden ulkoasun ja oheismateriaalien takia omaan syyniin. Tieteen puolesta todellakin, mutta ei minulla ole mitään fiktiota vastaan jos se on mielenkiintoista eikä kukaan yritä väittää kehitelmiään totuuksiksi. Ei tässä onneksi kai siitä ole kysekään. Liekö mistään muustakaan?

Orkesterin jäsenistö lienee itse kovasti ylpeä saavutuksestaan, mutta en hyvästä tahdostani huolimatta kykene yhtymään riemuun. Parhaimmillaan meno on näppärästi hanskassa pysyvää ja tunnelmallista, ovelasti juonittua soitantaa ja hauskoja kuvioita. Mihinkään lokeroon tätä ei saa ahdettua, josta kunniaa. Nyanssikirjo on laaja, muun muassa dubista tangoon löytyy vivahteita ja yläastefunkin kautta leffamaisehkoon rokkijatsiin äityvistä hetkistä osa jopa saa pään nyökkäilemään hyväksyvästi. Ankeimmillaan voisi kuvitella kuulevansa Lordin ukot teinivuosinaan soittamassa Deep Purplea, hetkittäin aistii jopa jotain rumemmin kuvailtavissa olevaa hampaatonta semimetallia. Äänimaisemia kehitellessä ollaan oltu monesti mielenkiintoisten ajatusten vallassa, mutta sitten joku on keksinyt laittaa sekaan muun muassa Rammstein-henkisiä, teknosaundisia kitaroita ja kiillottanut nekin äänet, joiden rähjäisyys olisi omiaan lisäämään särmää edes jotenkin onnistuneeseen paatokseen. Sanoituksista on vaikea kehittää mitään kovin henkevää kommentointia, en tiedä kuinka tosissaan ne on kirjoitettu enkä mielelläni asiaa spekuloikaan. En useinkaan pidä laulua tärkeänä osana musiikkia ja kun kyseessä on sekä lyyrisesti että toteutuksellisesti häiritsevä joikaaminen, on parasta jättää kiinnittämättä suurta huomiota vokaaleihin? Kun mikrofoniin saarnataan esimerkiksi Suomen presidenttien nimet kronologisessa järjestyksessä ja listataan korviinpistävä määrä sivistyssanoja tarkoituksettomasti, en oleta bändiläisten voivan loukkaantua jos eivät saaneet erästä lahtelaista uuvattia laulamaan mukana.

Hämmentävää kyllä, muutama pieni hetki tuo mieleen Kometan. Se taitaakin olla havainnon pienuudesta huolimatta isoin keksimäni kehu tätä kohtaan. Miksi joillain on taipumusta haaskata lahjakkuutensa väkinäisen kuuloiseen taiteeseen?