Korpikuusen kyynel tarkoittaa kotipolttoista. Kieltolain aikana pontikkaa polteltiin metsän suojissa, joista ihmisen ilmoille kampeaa itsensä myös Korpikuusen kyyneleeksi itsensä nimeämä bändi. Suomalaisessa metallissa marinoitu Korpikuusen kyynel ei tarjoa pontikkaa, vaan ensimmäisen virallisen julkaisunsa, ”Existing Exceptionin”.

Jo bändin nimestä ja viimeistään kitarasoundista vetää helposti yhtäläisyysmerkit erääseen toiseen suomalaiseen folkahtavaa metallimusiikkia soittavaan bändiin. Korpikuusen kyynel ei ainakaan pollaansa rasita liikaa. Bändi nimittäin kuulostaa ihan Korpiklaanilta, ja jokainen lukija voi aivan itse päätellä onko se hyvä asia vai ei. Suoraan apinointiin ei kuitenkaan alennuta, sillä Korpikuusen kyyneleestä voi poimia myös viitteitä ns. ”suomimetallista”, eli lähinnä melodisesta death metallista. Muista hilipatihippaabändeistä poiketen Korpikuusen kyynel myös esittää musiikkinsa englanniksi, vaikka bändin suomenkielisen nimen lausuminen iskee yhtä pahasti korviin kuin palmun näkeminen kuusimetsässä.

Sinänsä Korpikuusen kyynel ei tee mitään uutta ja mullistavaa: viisihenkinen bändi soittaa hyvin kertosäevoittoista kevytheviä naislaululla varustettuna. Periaatteessa voin kuvitellakin kesäisen Pellavarockin, järvimaiseman, tanssivan hevikansan, Korpikuusen kyyneleet lavalla ja itseni kalja-alueella katsomassa moista spektaakkelia sivusta. Itse en saa tuosta tilanteesta mitään kicksejä, mutta Korpiklaanin faneille Korpikuusen kyyneltä voisi suositellakin. Jos jo Korpiklaani ahdistaa, kannattaa Turun kyynelehtijöistä pysyä kaukana.