Korpiklaani on edennyt urallaan jo viidenteen pitkäsoittoon. Yhtyeen neljä ensimmäistä levyä julkaisi Napalm Records ja nyt uusimman ”Korven kuningas” -albumin julkaisi Nuclear Blast. Korpiklaani on saavuttanut edellisillä julkaisuillaan kiitettävää suosiota rakkaan kotimaamme ulkopuolella, mutta me jäyhät suomalaiset emme ole vielä täysin lämmenneet iloiselle pelimanni-meiningille. Joko olisi läpimurron aika myös täällä kotosuomessa? Mikäli ”Korven kuningas” kuulostaa muiden korvissa yhtä hyvältä kuin allekirjoittaneen, niin kohta Korpiklaani saa vihdoinkin tehdä enemmän keikkaa myös Suomen rajojen sisäpuolella.

”Korven kuningas” on loistava levy, ja selkeästi yhtyeen pitkän uran paras julkaisu. Levy ei sisällä yhtään huonoa kappaletta. Jokainen levyn biisi puolustaa vahvasti paikkaansa. Yleisesti voi sanoa, että ainoa ajoittain latistava tekijä on englanti laulukielenä. Englannin lausunnasta ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa hyvää sanaa, ellei sitten ”junttienglanti” ollut tarkoituksellista. Onneksi vain kaksi levyn kappaleista on kokonaan englanniksi ja yksi kappale osittain englanniksi. Vaikka on kyllä mainittava, että kokonaan englanniksi laulettu surumielinen balladi, Gods On Fire on yksi levyn selkeitä huippuhetkiä. Kappaleen tunnelma on niin käsinkosketeltava, ettei pienimuotoiselta tunnemyrskyltä voi välttyä. Levyltä erottuu edukseen myös rivakka aloitusbiisi Tapporauta, viulu pääosassa temmeltävä Shall We Take A Turn? sekä henkilökohtainen suosikkini, tarttuvaakin tarttuvampi Metsämies.

Korpiklaanin ja ”Korven kuningas” -albumin tärkeimmät tekijät ovat loistavat folk-pohjaiset biisit, persoonallinen vokalisti ja lyriikat sekä erittäin suuressa roolissa oleva Hra Hittavainen. Hittavaisen vastuulla oleva viulu erityisesti nousee kappaleessa kuin kappaleessa kohokohdaksi. Mitä enemmän levyä ja etenkin vokaaleja kuuntelee, huomaa väkisinkin Jonne Järvelän olevan yhtyeen ilmaisulle elintärkeä. Albumilla musiikki ja lyriikat kulkevat täydellisesti käsi kädessä, pyörittäen erilaisia lyhytelokuvia ainakin allekirjoittaneen kuvitusrikkaassa mielessä. Vaikka vasta ollaan kuluvan vuoden puolessa välissä, uskallan väittää ”Korven kuningas” -albumin keikkuvan melko korkealla omalla vuoden 2008 Top 10 -listallani.