Kuva: Klay - Maps of Rebellion

Klay – Maps of Rebellion

Sigur Rós ja Oceansize mainittu! Brittiläisen Klayn on sanottu rakentelevan saman korkuisia pilvilinnoja kuin nuo edellä mainitut kollegansa. On kuitenkin myönnettävä, että ainakin tällä albumilla korkeimmat k(i)errosluvut jäävät saavuttamatta.

Viisimiehiseksi kasvanut yhtye kirvoitti debyytillään (muutama vuosi sitten julkaistu ”Invitation to an Accident”) melko ylistäviäkin arvioita, ainakin jos orkesterin levy-yhtiötä on uskominen. Kehuja on kuitenkin vaikea uskoa, sillä vaikka Klayn materiaalista hetkittäisiä riemun aiheita onkin löydettävissä, niin leijonan osa ”Maps of Rebellionista” tuhlataan kahden pennin post-hard coreen. Ote on toki progressiivinen ja post-rock/-metal-sävyt luovat illuusion korkeimpia sfäärejä tavoittelevasta
taivaanrannan maalarista, mutta mielenkiintoisen kappalemateriaalin puute jättää yhtyeestä puolivillaisen kuvan. Thursdayn, K(h)oman ja vaikkapa Spartan jalanjäljissä on raskasta tarpoa, eikä Klayn turhanpäiväinen kikkailu tee siitä yhtään helpompaa. Mogwaita ja varsinkin Explosions in the Skyta henkivät tunnelmapalat ovatkin huomattavasti paremmin toteutettuja, ja toivoisikin, että myös bändi itse oivaltaisi vahvuutensa ja keskittyisi niihin tunteettoman At the Drive-In -apinoinnin sijaan.

”Maps of Rebellion” osoittaa, että Klayn suunta on oikea, mutta lopullinen kamelinselän katkaisija antaa vielä odotuttaa itseään. Ehkä seuraavalla – toivottavasti vieläkin kunnianhimoisemmalla – täyspitkällään viisikko nousee Biffy Clyron seuraksi brittiläisen ”indie coren” eturintamaan – menestyksen merkit ovat jo ilmassa.