Jaakko Laitinen go go, Paula Koivuniemi go home!

Pari vuotta sitten Jaakko Laitisen onnistui Väärän Rahansa kanssa töräyttämään allekirjoittaneelta lusikallisen pöksyyn hauskalla, nimeämättömällä albumillaan. Vakuuttavan debyytin jälkeen arkeen ei palata, mutta ”Yö Rovaniemellä” on toisenlaisten haasteiden edessä, kun sen pitäisi vastata laadussa edeltäjänsä asettamiin kriteereihin. Tai niin ainakin allekirjoittaneen omassa mielikuvituksessa pitäisi käydä.

Mösjöö Laitinen käyttää yhä samoja temppuja hurmatakseen Aeurvaarana kaikki kylän äidit, tyttäret ja arvostelijan kaltaiset miehetkin, mutta on muistanut voidella suksensa. Yhtye on sitten viime näkemän kierrellytkin pitkin Suomen tanssilavoja ja muita syntien pesiä, ja tuo kokemus kuuluu albumin livemäisyytenä ja siihen linkittyvänä varmuutena. Tuttuja elementtejä on läsnä, mutta soundiin on haettu hieman rikastavia temppuja. Laitinen roiskaisee ässinä hihastaan yleisen hulivili-menon, vienon hymyn sekä oman teatraaliseksikin kohoavan tulkintansa. Ja torvi törähtää, mutta ihmiselon koko ihanuus ja kamaluus käydään sulavasti ja keikarimaisesti läpi balkanilaisin ottein.

Hyvin intohimoinen levy, vaikkakaan ei yhtä hillitön yllätys kuin edeltäjänsä. Väärään suuntaan ei Väärä Raha kuitenkaan hiihdä, mutta tällä menolla kolmas albumi (?) tulee olemaan entistä tukalammassa tilanteessa. Selviääkö Jaakko Laitinen & Väärä Raha rovaniemeläisestä pinteestä vai jääkö se toistamaan itseään? Se selviää seuraavassa jaksossa.