Kuva: Jaakko Laitinen & Väärä Raha - S/t

Jaakko Laitinen & Väärä Raha – S/t

Tällä levyllä soitetaan herkkää iskelmää. Ne, jotka kammoksuvat kyseistä musiikinlajia ja yhdistävät siihen kaikenmaailman Eino Grönit ja Mattilan iskelmämafian, voivat jatkaa lukemista, sillä Jaakko Laitisella ja Väärä Raha –yhtyeellään ei ole juurikaan tekemistä tuon iskelmämusiikin alennustilan ruumiillistumien kanssa. Jaakko Laitinen tulee yhtyeensä kanssa avaamaan ikkunoita, joiden kautta tulvii raikasta tuulahdusta, tosin menneiltä ajoilta.

Nämä kulkurit ovat varsinaisia raikulipoikia. Konkkaronkan sävellyksissä käydään ihmisen tunne-elämän koko skaala läpi, ja ne tunteet ovat suuria. Slaavilaista kaihoa tämän maan iskelmä onkin kaivannut pitkän aikaa, ja nyt sitä tulee Laitisen tunteikkaan laulun, haitarin ja trumpetin avulla. Albumilta ei puutu draamaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tämä yhtye on kuin hilpeä kulkuri, joka ensin varastaa viinasi, sitten lempii naistasi, ja rysän päältä kiinni jäätyään myy sinulta varastamasi viinat sinulle takaisin, ja heittää vielä kaupanpäällisiksi veijarimaisen hymyn. Yleinen raikulipoikameininki ja balkanilainen riemu ovat kunnossa, ja onneksi ovat biisitkin. Eihän tässä taida olla huonoja biisejä ollenkaan, vaikka Hän ei lemmi mua, Saippuakuplia ja Elämä voittaa –laulujen kaltaisia kappaleita saisi albumilla olla enemmänkin.

Tässä levyssä on jotain sellaista taikaa, joka puuttuu lähes kaikilta nykyisiltä iskelmätähdiltä. Jaakko Laitinen sai mustalaisromanttisen joukkonsa kanssa varastettua ainakin minun sydämen, ja minä en siis iskelmää vapaa-ajallani juurikaan kuuntele. Mainio pelinavaus, jonka turvin päästään vaivatta kiertämään Suomen tanssilavoja.