Maailmalla rehoittava punk-artistien sooloilutrendi on rantautunut viimein myös Suomeen. Pari vuotta soolokeikoilla pyörinyt, Rejectedistä ja Kyren duunareista tuttu J. Kiesi ottaa tämän seiskan myötä ensiaskeleitaan levytysrintamalla. Amerikanveljiään enemmän trubaduuri-hengessä soitettavan kiekon materiaali ei ole ehkä yhtä syvällistä, mutta vähintään yhtä viihdyttävää.

Keikoilta tuttuja piisejä on ainakin Väistä ku mie ryyppään ja Seilaan. Kautta linjan Kiesin musiikin kantavana voimana ovat mustaa huumoria pursuavien sanoitusten ja jokseenkin duuri-voittoisten sävellysten aiheuttama ristiriita. Joskus huumori menee niin synkäksi, ettei se enää edes naurata, kuten mies itsekin Koditon-biisissä toteaa; ”Ei täällä maailman laidalla / Kylmää elämää naureta.” Suosikkikohta löytyy kuitenkin Suomalaiset on -kertsissä, jossa meidän todetaan olevan ”arkoja narkkaamaan”.

Artistin tähänastinen ura kuitenkin kulminoituu parhaiten Väistä ku mie ryyppää -biisin Irwinmäiseen renttusankariin. Biisin kertsi on sitä ominaisinta suomalaista juomalauluperinnettä, sävelestä saa helposti kiinni ja yhteislauluun on helppo yhtyä. Kuinka pitkälle juomalauluilla sitten pääsee, ja onko sillä edes väliä? Kysykää Ruotsinlaivojen kansanviihdyttäjiltä.