Kuva: Horricane - The Lynch-lawyers' Death Squad

Horricane – The Lynch-lawyers’ Death Squad

Jälleen kerran on tullut sitten todistettua ennakkoluulojen typeryys. Tässä tapauksessa täytyy kuitenkin todeta, että kyseiset luulot olivat suhteellisen lyhytikäisiä. Nimittäin kun stereolaitteistoni alkoi toistaa virolaisen Horricanen ensimmäistä työnäytettä, olivat ennakkoluulon poikaseni tipotiessään.
Pieni ennakkoaavistus, joka luultavasti perustui siihen etten aiemmin olisi osannut nimetä yhtään virolaista hevibändiä, osoittautui siis kohtalaisen perättömäksi. Horricane on saatekirjeen mukaan koottu Viron hevimuusikkojen kermasta ja sen kyllä huomaa. Vuonna 2002 kasattu bändi tarjoilee massiivisia kitarariffejä pahaenteisen kuuloisilla koskettimilla maustettuna. Hitaat tai maksimissaan keskitempoiset biisit ovat ahdistavan ja pirullisen kuuloisia pitkähköjä kokonaisuuksia, jotka sisältävät äänimaisemaa kuulostaen välillä jopa Danny Elfman -elokuvamusiikki vaikutteisilta. Viiden biisin paketti sisältää lähes puoli tuntia huippuunsa hiottua raskasta ja alavireistä metallisoppaa, jossa kuuluu vaikutteita monestakin metallin osa-alueesta, kuitenkin pääpainon säilyessä raskaan black/death-metallin puolella. Soundit levyllä ovat myös huippuluokkaa ja selvästi tuotantoon on panostettu joka sektorilla. Poikkeuksesllisesti on tässä yhteydessä myös mainittava ehkä yhdet hienoimmista levynkansista mitä olen ikinä nähnyt. Koko bändin ulkoasu on todella tarkkaan mietitty ja hyvällä maulla toteutettu ja ainakaan minä en näe siinä mitään negatiivista.
Horricanelle on vaikea keksiä vertailukohtaa. Raskaissa osioissa mielessä kummittelee Morbid Angel mutta modernimmalla otteella, ja muuten pieniä vivahteita tulee jopa stonerista ja nu-metallista asti. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin raskaus ja pahansuopa tunnelma. The Lynch-lawyers’ Death Squadista on paha lähteä negatiivista sanomaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lätyllä olisi jotain helposti nieltävää jokahevarin must-kamaa. Itseasiassa veikkaan, että päinvastoin. Biisien aukeneminen kestää ja tyyli on muutenkin ehkä jopa hevistä puhuttaessa riittävän marginaalista rajaamaan kuulijakuntaa pienemmäksi. Bändin ammattitaito on kuitenkin kiistaton ja itse lämpenin Horricanelle suunnattomasti, joten haluan suositella kaikille kokeiltavaksi ajatuksen kanssa.