Kuva: Himanes - Seitsemäs aalto

Himanes – Seitsemäs aalto

Viimeaikoina on muutama ”ramopunk” orkesteri tehnyt paluun keikka- ja julkaisumarkkinoille. Himaneskin on tähän kelkkaan hypännyt ja julkaisee debyyttialbuminsa 17 vuotta perustamisestaan eli mitään pojankloppeja ei siis ole tuotoksen takana. Kovasti jaksan ihmetellä tätä vanhan sukupolven paluuta sorvin ääreen. Ramopunk bileitä järkkäillään ympäri Suomen ja niissä pyörii samat naamat paikkakunnasta riippumatta. Himaneskin oli ollut telakalla vuodesta -95 lähtien ja vuonna 2004 tuli sitten ilmeisesti ikävä soittokavereita.

Levy alkaa aika luonterisurfmaisella introkappaleella, ja jatkaa siitä sitten samoilla linjoilla lähes läpi koko levyn, tahdin välillä hiukan hiljetessä. Ja lopullisesti levyn meno sitten hiljenee Haukivuoren kunnan kuolinlaululla Kylä kuolee. Kappaleista on kerrottu taustatarinat levyn kansilehtisessä sanojen sijaan. No kaikkihan varmaan sanoista saavatkin selvää kun kuuntelevat biisejä. Miksiköhän näissä ramoveisuissa käytetään aina niin usein noita sanojen tavuttamisia, niin kuin esim tälläkin levyllä H.I.M.A.N.E.S (tulee tietty samanlaisesta mötorheadin R.A.M.O.N.E.S-kappaleesta) ja sitten löytyi vielä v-a-n-t-aa ja sit joku muukin siellä taisi vielä olla.

No 14 kappaletta tyhjänpäiväistä rallattelua ei lämmittänyt kovin paljoa meikäläistä. Ei suomenkielellä laulelu oikein jaksa naurattaa (tai laulattaa) enää. Ai niin ja levylle on vielä saatu vieraileva tähti Tumppi Varonen Problemsista.