Hero Dishonest - When the Shit Hits the Man

Hero Dishonest – When the Shit Hits the Man

Nyt puhutaankin bändistä, jota on tullut fanitettua ensimmäisestä demosta asti. Ensimmäinen näkemäni keikka Hero Dishonestilta hämmästytti kovasti, lähinnä kahden laulajan ryntäilystä johtuen. Näistä tapahtumista on aikaa jota kuinkin kuusi vuotta ja tuosta kokoonpanosta on tippunut vuosien saatossa toinen laulaja ja rytmiryhmäkin on vaihtunut kitaraa lukuunottamatta.

Herodishonest on niitä porukoita, joihin ei ole tottunut pettymään. Sen odottaa pysyvän vanhana kunnon Herodeksena, mutta silti tarjoavan jotain uutta. Minulla on velvollisuutenani ilmoittaa, että tässä ollaan onnistuttu, jälleen kerran.

Vanha tavaramerkki hallittu kaaos on jalostunut entisestään musiikin ollessa entistä hektisempää, mutta silti yksityiskohtaisempaa. Tuottajana on Herojen kanssa häärännyt Down My Throatista tuttu Antti Malinen. Liekö tällä vaikutusta äänimaailman monimuotoisuuteen, esimerkkinä mainittakoon kappaleen The Road to the Arctic Oceanin jännä kaiku laulussa. Deep Wound -laina Saw It pistää miettimään, miksei kyseisen orkesterin diskografia jo irvistä levyhyllystä. Omat veisut toimivat odotetusti kuin lentokoneet tornien kaatoon, tarjonnan ollessa monipuolisinta Hero Dishonestia ikinä. Näin parin viikon kuuntelun jälkeen Prozakin korvikkeena on parhaiten toiminut Boogerman, 180 Degrees, Deathwish sekä Crawlsong, jonka lyriikat ovat iskeytyneet alitajuntaan kovastikin. Sitä se elämä on, saatana.

Sanoituspuoli on totuttuun tapaan laadukasta. Tosin absurdiuden lisäännyttyä jotkut riimit menevät urpolta meikäläiseltä yli hilseen. Mutta voiko kukaan tehdä muuta kuin nostaa hattua, jos kappaleen nimi on One Minute Silence for the Memory of Captain Jack tai jos lainaus laulusta Bring Your Own Fucking Toilet Paper kuuluu:

”no, nono, don’t believe the crust
life ain’t that bad, the sky won’t fall
it’s just too much d-beat, broken toilets
bad attitude and a wrong diet…”

Nerokasta, viihdyttävää ja hauskaa, sanon minä.

Nokankoputusta on turha harrastaa pätkääkään mihinkään suuntaan, sillä ”When the Shit Hits the Man” (nokkela Circle Jerks -väännös, oletan) taitaakin olla vuoden kovin kotimainen hardcore levy.