Happy Trash Culture? Kusen polttamien hippien happy hardcore -kollektiivi, positiivisen thrash metallin sanansaattaja vai essoilla päänsä pehmittäneiden keesipäiden new wave-projekti? Ei, ei ja vielä kerran ei. Kyseessä on ruotsalainen noise rock/grunge-debytantti, joka kuulostaa kaikelta muulta kuin itseltään.

”Companing the Comfort” starttaa Minor Threat –tyylisen hardcoren ja sonicyouthmaisen noise rockin tiimellyksessä, mutta mitä pidemmälle albumi etenee, niin sitä väkevämmin grunge-vaikutteet astuvat kuvaan. Mudhoneyta ja Nirvanaahan tässä on kuunneltu ja Martin Befven äänityöskentelykin on puhtaammissa osioissa kuin Cobainin suusta revittyä – tosin osaapa miekkonen myös kiljua.

Vaikkakin Happy Trash Culture kuulostaa vahvasti edellä mainituilta pioneereilta, niin valitettavasti yhtyeen kappalemateriaali on todella heikkolaatuista verrokkeihin peilattuna. Taitoa ja halua tuntuisi kolmikolta riittävän, mutta materiaalin ollessa näin kapeaa, taidolla ja halulla ei pitkälle pötkitä. Asiaa ei myöskään auta se, että trio ryövää paikoin todella röyhkeästi esikuviensa hautoja, tai siis Minor Threatin ja Nirvanan hautoja. Varsinkin Nirvana –pastissit ovat paikoin hämmästyttävän autenttisen kuuloisia, ja nyt puhutaan siis siitä alkuaikojen Nirvanasta, eikä viimeisten vuosien pöhöttyneestä MTV-versiosta. Hyvä vai huono? Sen päättäköön jokainen itse.

Kyllähän Comparing the Comfort suositeltava hankinta on ihmiselle, jonka levyhyllystä löytyy jo valmiiksi vahva edustus niin noise rockia, post punkia, kuin ensimmäisen aallon grungeakin. Muut älkööt vaivautuko.