Kuva: gloria morti - lifestream corrosion

gloria morti – lifestream corrosion

Nykyään extreme-metallia soittava Gloria Morti ponnistaa Heinolan kauniista kyläsestä. Tässä tapauksessa sanoisin, että extreme-käsite tarkoittaa death-metal vaikutteista black-metallia. Nopeudet on hurjia ja riffittely sähäkkää. Gloria Morti yllättää kypsyydellään ja ammattimaisuudellaan positiivisesti, eikä tarvitse ihmetellä miksi japanialainen World Chaos Productions on orkesterin talliinsa ottanut.
Homman nimi on siis tosiaankin nopeus. Aika hengästyttävää meininkiä on levyllä kuultavissa joidenkin suvantojen kuitenkin tarjotessa sopivia taukoja kaahaukseen. Biisit on aika pitkiä ja tästä heti lähtee pieni miinus bändille. Uskoisin tällaisen bändin biisinkirjoitustaidon kuitenkin kypsyvän ajan myötä sen verran, että biisit saadaan jatkossa kunnialla loppuun asti. Ei tässä nytkään mitenkään älyttömille harharetkille lähdetä, mutta välillä meinaa alkaa puuduttamaan. Vaikutteiksi bändillä mainitaan mm. Mayhem, Dissection sekä Emperor, ja tämä on helppo uskoa. Paljon hienoa syvyyttä biiseihin on saatu melodisen melankolian muodossa. Ja vielä ne niin harvoin edes sietämäni synat tekevät paikka paikoin jopa upean kuuloisia lisiä biisikokonaisuuksiin. Sitten toisaalta taas se surullisen kuuluisa synamatto ei tipahda itselläni, ei niin pätkääkään. Pientä hajontaa kuuluu levyllä myös kokonaisuutta tarkasteltaessa. Biisimateriaali on ajoittain hieman epätasaista, mutta uskon tämänkin lastentaudin karsiutuvan pois ajan myötä. Ehkä suurin miinus tulee itselleni enemmän death-metallin ystävänä siitä, että sitä nivusille potkivaa rankkuutta ei ole oikein levylle saatu. Biisit on kyllä nopeita mutta kun se ei oikein riitä. Liian fiilistelyksi on mennyt riffittely ja näin myös lopputuloksesta on kuultavissa tietynlainen kesyys. Silloin tällöin GM onnistuu täräyttämään muulinpotkun mutta näin nopeaksi musiikiksi on levyllä liian vähän täräkkyyttä. Soittotaito taas on kyllä enemmän kuin kohdillaan ja örinät ynnä kirkumiset hoitava Psycho on todellakin mies paikallaan muhkean miehisine örinöineen. Vokaaleissa pahiten tökkii typerän kuuloiset bläkkikselle ominaiset Aku Ankka -kähinät mutta se on niin makuasia, että siitä on kohtuutonta miinusta jakaa.
Summa summarum Gloria Morti. Vakuuttava paketti. Paljon hyvää, hieman korjattavaa. On tietysti ilmiselvää, että bändi itse päättää millaista musiikkia haluaa tehdä mutta jo uskottavamman habituksen ja paremman kohdeyleisön saavuttamisen takia soisi sitä räkää ja räväkkyyttä bändille löytyvän lisää jatkossa. Enemmän tämä sinne fiilistelyloosteriin itselläni menee kuin niiden tappokamojen joukkoon. Tästä on kuitenkin enemmän kuin hyvä jatkaa.