Verkkaisesti toimiva Giglinger on levyllä kaikkea muuta kuin verkkainen.

Tämä bändi ei juuri levytä saati keikkaile. Jo todella pitkään melko matalaa profiilia pitänyt Giglinger on julkaissut jo hetki sitten neljännen omakustanne-EP:nsä, joka muistuttaa siitä että rosoista garagea on tehty jo ennen kuin siitä tuli trendikästä.

Raaka ja karu, nopea ja vauhdikas, rento ja retee! Noilla sanoilla voidaan kuvailla tätä neljän biisin ison keskireiän EP-kiekkoa. Giglinger ei ole keksinyt kliseiden mukaisesti pyörää uudestaan, mutta se vierittää sitä aika uutterasti mäkeä alas eikä sillä ole aikomustakaan pysäyttää sitä. ”Red” on reipas levy, ja Giglinger ilmoittaa punkkien menneen A-puolelle ja B-poskella olisi jopa nätimpääkin matskua. Tosin se jää vain yhteen biisiin nimeltään Who Wants It All, joka onkin itse asiassa lempparibiisini tältä seiskalta. Muutenhan Giglinger sulkee omalta osaltaan ympyrän ja päättää ”Redin” siihen mistä se alkoikin, eli kaahaukseen.

Tätä levyä on muuten erittäin hauska kuunnella ukkosella; koskaan ei tiedä, jyrisevätkö ukkospilvet vaiko tämä levy enemmän. Mitä enemmän kuunteluja kertyy, alan yhä vakaammin uskomaan jälkimmäiseen vaihtoehtoon.