Brittiläisen hardcore punkin pioneeri GBH:n yhdestoista studioalbumi on sitä itseään: kusisen rosoista katupunkkia, ”ammattimaisesti” soitettuna. Kovin usein ei GBH studiossa nykyään vieraile, onhan sen edellisestäkin virtsanäytteestä kulunut jo vuosikausia, joten ”Perfume & Piss” on varmasti odotettu levy. Jo heti ensitahdeista on selvää, että levyllä soittaa rutinoitunut yhtye, joka teki omalle uralleen ja genrelleen tärkeimmät saavutukset jo lähes 30 vuotta sitten. Kukaan ei tosin varmaan olettanutkaan, että GBH repäisisi ja uudistaisi ilmaisuaan enää tässä vaiheessa. Se ei edes yritä olla päivän rankin bändi, kuten se joskus 80-luvun alussa saattoi ollakin.

”Perfume & Piss” sisältää siis kusenkatkuista katupunkkia, jota ei ole tehty liian monimutkaiseksi. Mitä nyt Cadillac One on jo bluesia, mutta siihenpä tämän bändin kokeilunhalu jääkin. Kids Get Down osoittaa miten vähän GBH on edennyt lähtökohdistaan, vaikka se metallivaikutteisempaa materiaalia joskus tekikin. Lieviä metallivaikutteitakin levyllä tosin on kuultavissa.

”Perfume & Pissia” ei mitenkään pääse haukkumaan täydelliseksi paluulevyksi, sillä paikoin levy on hyvin turruttavaa kuunneltavaa. Kolmestatoista biisistä olisi voinut huoletta tiputtaa montakin esitystä pois, sillä nyt levyn huippuhetket hautautuvat keskinkertaisten rallien massan alle. ”Perfume & Piss” olisi tarvinnut muutaman This Is Not The Real Worldin lisää, jotta se voisi edes haaveilla City Babyjen kanssa tappelemisesta.