Kuva: Freya - As the Last Light Drains

Freya – As the Last Light Drains

Levy lähtee liikkeelle hyvinkin tiukalla intro-biisillä, jossa paljon puhutusta Earth Crisis –perinnöstä ei ole paljoakaan kuultavissa. Niille jotka eivät siis tiedä, Freyassa vaikuttaa kolme vanhaa EC heeboa, Karl tietty vokaaleissa, Bulldog bassossa ja Erick toisessa kitarassa. Levy edetessä ensimmäiseen varsinaiseen biisiin, jää alussa kuultu suoraviivaisempi mättö takapirun rooliin, ja kokeilevampi materiaali valtaa alaa.

Musiikillisesti Freya on kahden viimeisimmän ”oikean” Earth Crisis albumin välimastoossa, Slither henkiseen huhuiluun on lisätty em. levyä enemmän Breed The Killers aikaisia suoraviivaisempia rytmiosuuksia. Kehittyneempää materiaalia edustavat rokkaavammat, Black Sabbath (?) henkiset rallit, joissa Karl hoitaa kiukuttelun lisäksi myös puhtaat lauluosuudet (Negative Infinity). Myös toisen kitaristin Darienin pistäessä väliin hoilottaen kliiniä pätkää (As The Last Light Drains), huomaa Karlin jäävän auttamatta kakkoseksi tällä saralla (Glasseating Smile). Onneksi tämän luvalla sanoen aika heikon kuuloisen materiaalin ohelle on saatu myös suoraviivaisempaa mäiskettä (Down In Flames, Doomsday Device), jotka rullaavat kuin parhaina päivinä ikään. Väliin heitetyt tai häivähdyksenomaisesti taustalle miksatut laulu- ja kitaramelodiat tekevät näistä biisesitä trendikkyydestään huolimatta todella nautinnollisia kuunnella.

Ehkä turhankin pitkä (13 biisiä, 33 minuuttia) ja monipuolinen levy parilla kuuntelu kerralla sulatettavaksi, mutta kyllähän sieltä muutama biisi erottui edukseen, eli jo mainitut Glasseating Smile, Doomsday Device sekä ehkä henkilökohtainen suosikkini levyltä Resuscitate. Kuten niin usein aiemminkin, tästä olis saanut loistavan 5 biisin MCD:n, nyt ”kokeellisemmat” biisit syövät auttamatta levyn kuunteluintoa.