Kuva: Farmakon - Robin

Farmakon – Robin

No niin, saihan se Suomi viimeinkin ikioman Opethinsa, johan sitä odoteltiinkin. Ei sillä, etteikö samalta kalskahtavia yrittäjiä olisi jo ollut, mutta suoran kopion titteli oli tähän asti haussa. Ei enää, saanko esitellä: Farmakon.

Tamperelaiselle levy-yhtiölle mutkien kautta päätynyt poppoo jysäyttää progeilevaa heviään hyvinkin Opethilta haiskahtavasti sillä erotuksella, että herrat ovat vielä päättäneet maustaa soppaa funk- sekä bossa nova-vaikutteilla. Hevanderi on ihan mukiinmenevää, niin kuin nyt Opeth on, mutta nuo edellämainitsemani lisämausteet kuulostavat niin päälleliimatuilta kuin olla ja osaa, sekä itse emäbändin tyylitajuun on sovituksissa että sävellyksissä vielä huomattavasti matkaa. Ei tämä paskalta kuulosta, ainakaan koko aikaa, mutta olisi syytä olla pöllimättä niitä riffejä ja ideoita ihan noin suoraan mistään.

Soitto kulkee miehillä mukavasti ja sounditkin ovat pienestä halvasta leimasta huolimatta ihan mukiinmenevää tasoa. Laulajakaan ei ole mikään ihan turha jamppa ja itse asiassa puhtaat sekä örinälaulut edustavatkin selkeästi parempaa keskitasoa.

Tämä on asia mikä ei ole itselläni mennyt ikinä jakeluun: miksi pitää mennä ihan suoraan pöllimään jonkun muun helvetin hyvin tekemä juttu vaikka jäljet johtavat ihan varmasti aina sinne sylttytehtaalle? En voi hyvästä yrityksestä huolimatta oikein arvostaa tätä tekelettä, valitan.