Famine Year - Ja kaiken kruunaa kuolema

Famine Year – Ja kaiken kruunaa kuolema

Famine Year on noussut viime vuosina crustia ja grindiä sekoittelevan rintaman eturiviin. Yhtye on tiukentunut huimaa vauhtia sekä soitannollisesti että biisinkirjoituksellisesti, ja pitkäsoittohan oli vain ajan kysymys. ”Ja kaiken kruunaa kuolema” summaa kaiken sen mitä Famine Year on tähän mennessä ollut ja lisää vielä löylyä kiukaille.

Yhtye kommentoi vihaisen musiikkinsa kautta yhteiskuntamme ja aikamme epäkohtia sekä toki muistaa vittuilla skenepoliiseillekin. Famine Yearin yleissävy on äkäinen, eli päällisin puolin kaikki on kunnossa. Jos (ja kun) tätä uutukaista verrataan bändin viime vuonna ilmestyneeseen debyyttiseiskaan, niin ilmaisu on pysynyt pääpiirteittäin samana, mutta uusiakin juttuja on lähdetty kokeilemaan. Famine Year pääasiassa kaahaa tuhatta ja sataa, mutta malttaa painaa jarruakin. Plätty ei ole millään muotoa pituudella pilattu, mutta sulateltavaa on kuitenkin sen verta paljon tarjolla, että varsinaisia hittibiisejä alkaa erottua joukosta hieman hitaammin kuin ensiseiskalla, josta erottui heti Luopion ja Huomisen kaltaisia törkeitä killeribiisejä. Tosin nimibiisi, Viides kuolemansynti ja Ensimmäisen maailman ongelmia jäävät eritoten mieleen tämän hirviön kruunuina, vaikka toisaalta albumille on myös tallentunut muutamia vetoja jotka jäävät isoveljiensä jalkoihin.

Kahdeksassatoista minuutissa ehtii tapahtua yllättävän paljon. Missään vaiheessa ”Ja kaiken kruunaa kuolema” ei pääse suoranaisesti kyllästyttämään. Biisimateriaalissa on tarpeeksi variaatiota jotta kokonaisuus pysyy mielenkiintoisena, mutta silti punainen lanka pysyy kireänä pitelemässä kokonaisuutta timminä.