Kuva: Fallen - Eight Ways of Domination

Fallen – Eight Ways of Domination

Espanjan baskialueella soitetaan näköjään hardcorea. Kuusi vuotta paikallisissa piireissä mainetta niittänyt Fallen on saanut puristettua kasaan ensimmäisen oman julkaisunsa, kahdeksan biisiä sisältävän Eight Ways of Dominationin ja on valmis näyttämään osaamistaan koko muulle maailmalle. Esikuvikseen bändi mainitsee esimerkiksi Unbrokenin, ja jokseenkin samanlaista, eli yhdeksänkymmentäluvun alkupuoliskon hiukan kaoottisempaan menoon kallellaan olevaa musiikkia soittaa Fallenkin. Toinen bändi, joka Fallenista tulee mieleen, on varhainen Countervail.

Fallen ei siis ole lähtenyt kulkemaan kaikkein perinteisimpiä nyki-core polkuja, eivätkä soittajat pelkää sekoittaa pakkaa epätavallisilla biisirakenteilla tai riitasoinnuilla, päinvastoin. Kitarariffit eivät kuitenkaan ole maailman monimutkaisempia kyhäelmiä, vaan rytmiikalle annetaan enemmän painoa suuria nopeuksia välttäen. Kaiken päälle heitetään tuskaista huutoa unohtamatta pakollisia puheosuuksia ja kliinilaulua. Soitto kulkee varsin mallikkaasti. Huomaa että yhdessä on soitettu jo vuosia.

Suurin ongelma levyllä on tasapaksuus. Vahvasti keskitempoinen soitanta alkaa puuduttaa melko nopeasti. En myöskään ole yhtyeen laulajan suurin ihailija. Kliinit kohdat toistavat itseään turhan paljon, eikä lauluääni muutenkaan täysin vakuuta. Englanti, joka voittaa espanjan tällä julkaisulla 5-3, voitaisiin mielestäni jatkossa jättää niille, jotka sitä osaavat. Lausuminen tökkii pariin kertaan ärsyttävästi, mutta kun yrityksenä on tehdä poliittisia sanoituksia, on omien ajatuksien välittäminen suurelle yleisölle helpompaa englanniksi kuin espanjaksi. Toisaalta voidaan olla montaa mieltä siitä, miten väkinäistä poliittisuus tällä kertaa on.

Fallenia en kovin usealle ihmiselle suosittelisi, mutta eiköhän tämän kaltaiselle musiikille omat kuulijansa löydy.