”Prepare your ass to world war three!”
Es La Guerilla oli minulle aivan uusi tuttavuus joten minkään sortin ennakkoluuloja ei ollut pääsyt muodostumaan. Eli otin lätyn kuunteluun aivan tyhjältä pöydältä, ja alkumetrit olivat hyvinkin positiivisesti yllättäviä. Levyn edetessä ei voinut välttää sellaista huomiota että suurin osa biiseistä oli aivan tolkuttoman pitkiä. Ei nyt ihan 70-luvun happoproge malliin pitkälti yli kymmenminuuttisia, mutta keskimäärin yli viiden minuutin biisejä voitaneen pitkinä pitää, ja sitä nämä olivat. Onnekseni sain silti koko levyn kuunteluun kun biisejä yksittäin on halvatun vaikea eritellä. Biiseihin tarttumista vaikeuttaa suuressa määrin myös se että kohtia löytyy enemmän mitä yksi kunnon punkkibändi tekee taipaleensa aikana yhteensä. Jos nyt ei kuitenkaan tuijoteta soittimen laskuriin vaan kuunnellaan levyä kokonaisuutena, niin tulen varmasti kuuntelemaan sen useamminkin kuin kerran.
Bändi ei koostu aivan mistään eilisen teeren pojista vaan jannuilla on kokemusta plakkarissa jo pidemmältä ajalta. Menneisyydestä löytyy sellaisia bändejä kuin Knockoutz, l’Esprit Du Clan, Drowning, Insulate ja No Fear To Bleed, joten taustat ovat ainakin vakaalla pohjalla.
Es La Guerilla tuuttaa biisinsä ulos suhteellisen hitaalla tempolla, mikä sinänsä tekee kuuntelun aika ajoin erittäin raskaaksi. Tästä hitaudesta johtuen tämä on kelpo levy sen sortin kavereille jotka mielellään tykästyvät perinteiseen sludge/ahdistus osastoon tai vaikkapa ase/tappo hehkutukseen. Niin kuin edellä jo tuli mainittua niin biisit eivät todellakaan noudata mitään säe-kertosäe-säe linjaa, vaan biiseistä löytyy koko ajan uutta osaa uuden osan perään ja biisien sisäistäminen vaatii jo useamman kuuntelu kerran. Ja mitä useammin tätä tulee luukutettua sitä enemmän tästä pidän. Kun biisit ovat omaperäisiä ja erikoisesti rakennettu ei ainakaan tule mieleen verrata suoraan mihinkään muuhun. Kaiken lisäksi taitavia soittajia ovat nämä ranskan pojat eikä moitittavaa ole ainakaan soiton saralla, kun taas saundeissa olisi vielä ollut nipistyksen verran hiottavaa.
Raskasta on ja synkkää… ”Let the desert eagle sing!”