Kuva: Eri esittäjiä - Propaganda is Hippies

Eri esittäjiä – Propaganda is Hippies

Ottakaapa oppia kuinka kokoelmalevy tehdään! Faktahan on se, ettei kukaan jaksa kuunnella niitä kokoelmia, jossa on kolkyt biisiä ja yksi per bändi. Periaattessa nämä olisi voinut julkaista myös erillisinä seiskoina, mutta silloin ne olisi pitänyt ostella erikseen ja kaikkea muuta hankalaa. Eli seitsemän bändiä jotka paiskoo Suomipunkkia. Eikä muuten tee sitä lainkaan hunommin.

Kieltolain nyt luulisi olevan tuttu tapaus kaikille niin sinulle kuin hänelle. Joltai demolta on biisit vinyylille otettu ja sinnehän ne kuuluvat. Vihaista ja armotonta, sellaista niinkuin pitääkin.

Viimeinen Kolonna ei ihan heti kolahtanut, mutta ajan kanssa aatokset muuttuivat. Terveet Kädet tuli mieleen laulajan samettisen äänen vuoksi, mutta musiikillinen linjaus ei taida ihan yhtä hätäistä olla. Ei tämä tietenkään niin hyvää ole kuin TK, mutta etenkin ”Direktiivit” ja ”Seuraa” ovat meneviä ralleja. Joskus tarttui korvaan tarina kuinka joku Tragedyn tyyppi vaihtoi oman paitansa VK:n paitaan.

Ja sitten Väärinkäsitys. Tässä yhteydessä lienee aiheellista kertoa kaunis tarina kuinka yhtyeen laulaja myi heidän live-tallenteensa ”Hankasalmi Haisee” cd-r:n jollain keikalla meikäteinille vuonna 2000. Siitä lähtien olen Käsityksestä pitänyt ja pidän yhä. Kappaleet ovat Musta Maa-cdr:ltä, jokunen on tosin jätetty pois. Mutta parhaimmat ovat tässä ja se on hyvä. Savolaisuus paistaa hyvällä tavalla tästä yhtyeestä. Kai Hankasalmi on Savoa?

Totuus jäi tästä tarjonnasta vähiten mieleen, vaikka ihan menevää suomihossea hekin. Ei mitään vikaa, mutta ei oikein erotu. Hyvin silti menee muitten mukana.

Sotatilalle kävi kuten VK:lle, ensin en lämmennyt, mutta sitten huomasin pitäväni. Tyyliä en edes kerro, saatte arvata. Jännäksi yhtyeen tekee sen Itävalta-kytkökset, tosin ymmärtääkseni 50% jäsenistöstä on härmäläisiä. Jukkelin äänestä tulee Laman Epe mieleen ja sehän on mukavaa. ”Vapaa maa” jäi omista mieleen parempana ja Mellakka-koverit vedetään mielestäni alkuperäisiä paremmin. Anteeksi puritaanit, mutta näin se vain taisi mennä.

Omaisuusvahingossa haisee eniten vanhan hyvän koulun jenkkihc, mutta tietysti perinnetietoisilla linjoilla mennään. Vähän kehno miksaus ei tee oikeutta hyville kappaleille. Kohkauksen vastapainona välillä painetaan jarruakin joka tuo mukavaa vaihtelua. Silti Omarit ovat keikoilla parhaimmillaan, yhtyeen energisyys ei välity niin mallikkaasti näin stereoiden välityksellä.

Yhteiskunnan ystävät? tiivistääkin sopivasti missä mennään avausraidallaan ”Kasikaks”. Kaaosta soimaan, kiljua juomaan. Jotkut asiat ei muutu ja hyvä niin. Hyvältä kuulosti YY?:kin, etenkin ”Suuret johtajat” pisti nyökkäilemään hyväksyvästi.

Kansitaide on myös tyylikkäintä vähään aikaan, samoin esittelyteksti huvitti ylilauseineen. Tuli eräs postimyyntifirma mieleen, joka tuskin oli sattumaa. Jos perinnetietoinen finskicore kiinnostaa, niin tällä ei pelaa korttejaan väärin.