Elm Street - Barbed Wire Metal

Elm Street – Barbed Wire Metal

On se kumma, ettei Elm Street -nimisiä bändejä ole aiemmin laajempaan tietoisuuteen tullut. Olen kylläkin ihan varma, että sillä nimellä on ollut lukuisia kellaritason bändejä, mutta Australian Elm Street saa olla ensimmäinen tuolla nimellä suurempaan julkisuuteen tullut hevibändi. Raid-yhtyeen raunioille perustettu Elm Street on sikäli tyypillinen tuhkimotarina, että se on perustettu jo 2000-luvun alussa mutta on saanut debyyttinsä ulos vasta nyt, kun perinnetietoisenkin metallin runsaudensarvet ovat jo halkeamaisillaan.

”Barbed Wire Metalilla” Elm Street näyttää, että se ratsastaa Rob Halfordinkin ajamalla moottoripyörällä eikä Honda Monkeyllä. ”Barbed Wire Metal” on monella tavalla hyvinkin perinnetietoinen hevilevy, koska hevianthemeita on mukana kahdeksan kappaletta, joiden yhteispituus pysyy alle 40 minuutin puitteissa kurissa. Mukana on Iron Maiden -henkisiä tuplakitaraharmonioita, perushevikiekunaa karskimpaa karjuntaa ja Manowarmaista sankarihenkeä. Johtunee 2000-luvulle päivitetyistä soundeista, että Elm Street kuulostaa hyvin paljon Hammerfallilta. Tai 90-luvun alun Megadethiltä, joka on vähentänyt speedia ja thrashia. Lisäviitteitä Megadethiin aiheuttaa yhtyeen laulaja, jonka ääni on samaa kaliiberia Dave Mustainen kanssa; joko sitä arvostaa tai sitä inhoaa.

Elm Streetiä ei voi muuta kuin oikeastaan kuvailla tarkan ja määrätietoisen visioinnin tulokseksi. Jäpikät tietävät, millaiseen soundiin pyrkivät ja miten sinne päästään. Itse olen tosin arvostanut aina myös tolkuttoman hyviä biisejä, joita ”Barbed Wire Metalilla” ei ole. Ainakaan vielä. Kansikuva on muuten erään Ed Repkan käsialaa.