Tietyissä porukoissa jonkinlaiseksi suuruudeksi luokiteltava, 16-vuotisen uransa aikana monet miehistönvaihdokset kokenut amerikkalaissikiö teki muutaman vuoden julkaisutauon jälkeen uudella kokoonpanolla, vanhalla kaavalla levyn josta ei tarvi montaakaan kohtaa muistaa. Suunnattomia vikoja ei mahdollista löytää, mutta eipä kyllä mikään herätä kummoista viehätystäkään, joten aika mitäänsanomattomasta tuotoksesta on kyse.

Osaavaa, joskin hengetöntä suorittamista tämäkin, kuten voi muistaa edellisistä kuulemistaan. Aina ei tarvi mullistaa musiikkimaailmaa, mutta miksi tällaisilla orkestereilla on joka kerta samat kaavat.. Samanlaisia deathmetal-grindcoremaaston sellaisia pitkin etenee jokainen näistäkin kahdeksasta rallatuksesta. Kovin iloisia eivät aiheet varmaankaan ole, vaikka ensimmäisiäkään lyriikoita en onnistunut tältä levyltä kaivamaan. Poliittisista epäkohdista tai murhanhimosta varmaan tälläkin kertaa kurnutetaan, tasottomasti suorittaen. Rokeimmat kitarisoinnit menevät jakeluun kohtalaisina, mutta heveimmät puisevia. Soittajista basisti herättää eniten mielenkiintoa, välillä seasta kumpuavilla mielikuvituksellisilla yksityiskohdilla kuuntelusta saa jännittävämmän kokemuksen. Rumputyöskentely on ristiriitaisia fiiliksiä herättävää. Lähes tauottomalta tuntumaan alkava tuplapoljento riivaa, mutta virvelipyrähdykset ovat tarkkuudessaan ilahduttavan tehokkaita, eikä muutenkaan teknisissä seikoissa isoja miinuksia.

Lienen jyrkästi eri mieltä usean kanssa, mutta en keksi mitä niin kovasti ihmeellistä tämä bändi tarjoilee kaiken hehkutuksen ansaitakseen.