Donnybrook tarkoittaa konfliktia johon osallistuu enemmän kuin kaksi henkilöä, eli lyhyesti sanottuna joukkotappelua. Nimi kuvastaa hyvin yhtyeen musiikkia ja menon yleisön puolella voisi ainakin kuvitella olevan jokseenkin jengimyllyltä näyttävää toimintaa.

Tuntuu siltä että viimeaikoina olisi lisääntyvässä määrin tullut bändejä, joita ovat innoittaneet perus NYHC-bändit kuten kaikkien tuntema Madball ja selkeimmät Slayer-vaikutteet olisivat jäämässä taka-alalle. Donnybrookin voi myös lukea tähän joukkoon, vaikka metallia onkin lievästi mukana mausteena. Bändi ei tyylin valinnasta huolimatta kuitenkaan ole kotoisin New Yorkista, eikä edes itärannikolta, vaan aurinkoisesta Kaliforniasta. Tarkemmin sanottuna Los Angelesista. Näköjään lämpimässäkin ilmanalassa jaksavat isot miehet kiukutella.

Mcd Sisältää vain neljä biisiä, jotka herättävät kiinnostuksen bändiä kohtaan ja jättävät odottamaan lisää. Melkoista myllytystä alusta loppuunhan tämä on. Soundit ovat hiukan ohuet johtuen todennäköisesti siitä, että levy on alunperin julkaistu vinyylinä, mutta eivät kuitenkaan häiritse kuuntelunautintoa sanottavammin, koska biisit ovat varsin mainion kuuloisia. Pikkaisen kaipaisi lisää volyymiä ja paksuutta kitaroihin ja lauluja voisi laittaa aavistuksen hiljaisemmalle.

Miinuspuolena voisi mainita sanoitukset, jotka eivät näytä olevan Donnybrookin vahvinta alaa. Aiheet eivät ole sieltä omaperäisimmästä päästä, mikä nyt sinällään ei haittaa suurestikaan, mutta kun sanat ovat ainakin minun mielestäni kohtuullisen tönkösti kirjoitettuja ja aiheuttavat lievää myötähäpeää, niin uskaltaudun väittämään että tässä asiassa olisi petrattavaa. Liiallinen huutomerkkien käyttö alkoi myös ärsyttämään suuresti. Onneksi musiikista voi nauttia lyriikoita lukemattakin.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva pelinavaus, jonka kuuntelee nopeasti läpi. Suuria hittejä ei vielä tältä levyltä löytynyt. Ehkä jo seuraavalta julkaisulta?

Tagit: Donnybrook!