Moni oli varmasti odotellut vesikielellä tätä kyseistä splittiä. Esiintyyhän siinä manner-Euroopan ja saaressa sijaitsevan kuningatarkunnan (ei Kuuba) mainiot katupunkkokoonpanot.

Hollantilainen Discipline saa luvan aloittaa kolmella omalla, uudella kappaleella. Hell Is For Heroes, josta siirrytäänkin sulavasti PSV Eindhovenille omistettuun kannatuslauluun Red & White Army. The End Of The Road on näistä kolmesta se vakuuttavin ja musiikillisesti antoisin. Sitten onkin vuorossa tutumpia sävelmiä Saturdays Gloryn (Argy Bargy), War on the Terracen (Cockney Rejects), No More Heroesin (The Stranglers) tahdissa. Ensimmäisiä kertoa pyöritellessäni levyä soittimessani, tuntui että kyllä tämä tästä kohta aukeaa. Ei siinä mitään, koverivalinnat on osunut ihan kohdilleen, mutta omissa biiseissä ei ollut aivan sitä lennokkuutta mitä Disciplinelta on totuttu kuulemaan.

Englannin ärjy Argy Bargy aloittaa väkevästi lainabiisillä It’s My Life (Agnostic Front), jonka jälkeen kuullaan vihaisen oloisesti tulkittu What Gives You The Right. We Ain’t Listening onkin jo sitten hieman hidastempoisempaa, jossa säästellään paukkuja Hooligans Heaveniin (Discipline). Kun Dead Man Walking on pistetty purkkiin, ja viimeisenä kuultu akustinen One More Drink, onkin sitten jo aika laittaa lappu likaisen tusinan luukulle.

Juuri Tampereellakin lavataitojaan näyttämässä käväissyt Argy Bargy vakuuttaa himpun verran varmemmalta valinnalta splitin paremmaksi puoliskoksi, mutta itse en pääse selvyyteen paremmuudesta. Kompromissitulos Hollanti – Englanti 2-2, tyydyttänee molempia.