Diecast sattui joskus olemaan bändi joka kuulosti suuresti itseltään ja oli monissa asioissa jopa edelläkävijän ja suunnannäyttäjän roolissa. Aikaa kuluu ja asiat muuttuu, sillä Diecast on onnistunut pilaamaan tämänkin mielikuvan kahden viimeisen levyn aikana.

Edellinen levy, “Tearing Down Your Blue Skies”, sisälsi jo hieman huolestuttavissa määrin pehmoja otteita ja selkeää hinttailua, mutta määrät olivat sulatettavissa ja uskottelin itselleni että nehän ovat vain jonkinlaisten rajojen kokeilua. Toiveeni paremmasta eivät siis tällä kertaa toteutuneet, vaan “Internal Revolution” on pehmeä ja kuivahko, kuten viinimies sanoisi, levy kera liiallisen määrän kliinejä lauluja. Jotenkin tuntuu että vihaisuus-osastolta alkaa olemaan eväät jossain määrin loppu ja linjaa on pakko kääntää tähän trendin mukaiseen huutolaulu-kliinikertsi-nykymetalliin. Vituttaa suorastaan kun hyvät bändit alkavat tavoittelemaan suurta suosiota ja suuria myyntilukuja ennen niin timanttisen materiaalinsa kustannuksella.

Tämä levy on siis suora jatkumo alaspäin edellisestä levystä. Puhtaita osia on lisätty, kuten myös turhanpäiväistä tilutusta ja paskoja riffejä. Toki sekaan mahtuuu myös helmiä biisejä ja mainioita riffejä, mutta kokonaiskuva jää heikoksi ja väkinäiseksi. Saundit ovat varman päälle vedetty lähes samalla kaavalla kuin ennen mutta ei sekään saa tätä enää kuulostamaan muista miljoonista yrittäjistä eroavalta.

Diecast onnistuu kerta heitolla muuntamaan itsensä metalcore-bändien parhaimmistosta keskinkertaiseksi hevibändiksi.