Kuva: Devillac - Three Hours to Coma

Devillac – Three Hours to Coma

Ja minä kun luulin, että Devillac on kuollut ja kuopattu jo aika päiviä sitten. Näin ei kuitenkaan asioiden laita ole ja vaikka nelikon edellinen julkaisu on niinkin kaukaa, kuin vuodelta 2001 (split w/ Transonic Science), niin kyllähän Devillac silti ihan vitaalisti pörisee.

Helppo ei ole Devillac–kvartetin matka ollut kohti ”Three Hours to Coma” –esikoisalbumia. Devillacin ydinhän on edesmenneessä Supercruiser–pumpussa, joka hajosi Sasu Mykkäsen keskityttyä Sweatmasteriin. Sittemminkin miehistönmuutoksista kärsinyt orkesteri nauhoitti jo vuosituhannen alussa valmiiksi raitoja tulevaa debyyttiä silmällä pitäen, mutta kyseinen materiaali ei ikinä ulkopuolisten korviin kantautunut.

Vuosien kypsyttely ei kuitenkaan ole Devillacin konseptia juuri muuttanut, sillä sitä samaa, geneeristä stoner-jumitustahan tämä vieläkin on. Jos Devillac olisi saanut esikoisensa pihalle suunnitellusti vuosituhannen alussa, niin se olisi todennäköisesti päässyt aallonharjalle ratsastamaan muiden stoner-surffareiden kera, mutta vuonna 2008 Devillacin materiaali kuulostaa auttamattomasti tylsältä. Devillac ei ole kuitenkaan yksin, sillä oikeastaan kaikki nyky-stoner on täysin turhanpäiväistä aina alan pioneereista lähtien (uusi Fu Manchu, anyone?).

Toki ”Three Hours to Coma” pitää sisällään muutamia päännyökytys-riffejä, eikä vokalisti Mickin sinänsä mureassa genre-machoilussakaan mitään vikaa ole. Kiinnostavat ratkaisut on kuitenkin laskettavissa yhden käden sormilla, eikä omaperäisten ratkaisujen laskemiseen tarvita sormia ollenkaan. Kyllähän nämä kymmenen raitaa ovat lähempänä suomalaista juntti-rockia, kuin vaikkapa Sunriden oikeasti mielenkiintoista kivien heittelyä.

Kiva, että joku jaksaa vieläkin innostua Kyussista, Unidasta sun muista, mutta ei tällainen keskikaljakuppila-stoner hirveän kaunis kunnianosoitus joukostamme poistuneille ole. Nyt kun rupeaa tarkemmin miettimään, niin miltei jokainen tässäkin arviossa tipautettu nimi on ripustanut soittimensa naulaan. Kertoisikohan se jotain kyseisen tyylilajin tilasta vuonna 2008?