Kuva: Delay Trees - Soft Construction

Delay Trees – Soft Construction

Elokuvallinen on termi, jota käytetään surutta väärin musiikista puhuttaessa. Jo vähänkään viipyilevämpää materiaalia soittavasta yhtyeestä puhutaan elokuvallisena, vaikkei kyseinen materiaali sopisi edes Levottamat-elokuvien soundtrackille. Tiedä sitten onko helsinkiläis-hämeenlinnalainen Delay Treeskään ko. termiä ”ansainnut”, mutta koskettavaa pop-musiikkia nelikko kuitenkin on saanut aikaan seitsemän kappaleen verran.

Soitin ”Soft Costructionia” eräälle ystävälleni ja hänen ensimmäinen kysmyksensä oli, että ”minkäs maalainen yhtye näin kaunista äänimaailmaa maalailee”. Kertoo paljon maamme musiikki-ilmastosta, että tällaista herkkää pop-musiikkia on vielä tänäkin päivänä vaikea mieltää suomalaiseksi. ”Jau jaut” kyllä lähtevät, mutta eteerinen ja oikeasti kaunis hiippailu on vielä lapsen kengissä. Onneksi meillä on Delay Trees.

”Soft Constructionille” on vaikea keksiä kaikenkattavaa nimikettä, sillä vaikka kvartetin seesteisen verkkainen ulosanti melko minimalistista onkin, niin silti pinnan alla tuntuu muhivan jos jonkinmoista vaikutetta. Delay Trees ei ole post-rockia, ei shoegazingia, ei indietä, ei dream poppia, vaan se on niitä kaikkia. Siveltimen vedot ovat laajoja kaaria, joiden jälki alkaa pikku hiljaa hahmottumaan suuremmaksi kokonaiskuvaksi. Kuin signeerauksena ”Soft Construction” viimeistellään raukealla vokalisoinnilla, joka saa suuremmatkin murheet unohtumaan hetkeksi. Delay Trees on kuin romanttinen souturetki keskellä tyyntä järveä – helmikuussa.