Death Before Dishonor on ennättänyt toiseen varsinaiseen täyspitkäänsä. Bostonin Pahat Pojat ovat aina tienneet miten kirjoittaa groovaavia hardcore-biisejä, mutta aiemmilta julkaisuilta on puuttunut elementit, jotka onnistuisivat pitämään mielenkiintoa yllä jatkuvassa kuuntelussa. Uudella ”Better Ways to Die” -albumilla tähänkin on tullut muutos, vaikka voidaankin kiistellä siitä, tekeekö näin runsaat lisämausteet musiikista jo turhan sekavaa.

Levyn seitsemän ensimmäistä sekunttia ovat erittäin lupaavia, ilman napakkaa thrash-sooloa ”Better Ways to Die” ei olisi varmasti herättänyt niin suurta mielenkiintoa tulevaa kohtaan, joskin Peace & Quiet tasaantuu pian melko tyypilliseksi, joskin erittäin toimivaksi, DBD-ralliksi. Kakkosbiisi Remember alkaa suomalaista melankoliaa hivelevällä metallisella synkistelyllä, mutta osoittautuu vauhtiin päästyään yhdeksi parhaista biiseistä bändin uralla. Kun soppaan heitettän vielä Motörhead-ajot Better Ways to Diella, Metallican inspiroimat riffit Black Cloudilla sekä Pennywise-whoo-oot Our Glory Daysillä, on monipuolinen ”Better Ways to Die” saanut muotonsa.

Soundipoliittisesti aikaisemmin melko pinnassa kuullut bassottelut on tällä kertaa jätetty enemmän taka-alalle. Muutenkin bändin kanssa jo ”Friends, Family, Forever” -minillä työskennellyt Jim Seigel on vihdoin saanut kaivattua terävyyttä kokonaissoundiin, miehelle tyypillinen Boston-soundi (Blood For Blood, Dropkick Murphys) on aiempaa selkeämmin esillä.

Death Before Dishonor on siis lähtenyt aavistuksen verran uusille urille musiikillisesti, sitä kovinta ydintä, eli rullaavaa riffittelyä ja vihaisi biisejä unohtamatta. Kun uusi visio vielä tästä selkeytyy, on jatkossa(kin) luvassa kovaa kamaa.