Kuva: Deadsunrise – S/t

Deadsunrise – S/t

Kesä meni muiden bisnesten parissa, eikä aikaa kirjoittamiseen meinannut oikein löytyä. Päätinkin suosiolla lykätä tämän arvion tekemistä jo ihan sen takia, että ennättäisin tutustua levyyn oikein ajan kanssa. Ja sehän kannatti, sillä vaikkei Deadsunrisen debyytiltä välttämättä sitä kovinta hardcore-hittiä löydykään, niin kappaleiden tuttuus nostaa albumin arvoon arvaamattomaan.

Jokunen vuosi sitten julkaistu ”Several Casualties” -seiska esitteli innokkaan, mutta silloin vielä auttamattomasti puolikuntoisen jyväskyläläisryhmän. Suuria muutoksia ei kvintetti ole tälle eponyymille debyytilleen tehtaillut, mutta kaikesta näkee ja kuulee, että nyt kentällä kirmaa huippuunsa viritetty kone. Vajaassa puolessa tunnissa Deadsunrise psyykkaa vastustajaansa hardcoren keinoin, kerää levypallot sludgella voideltuihin näppeihinsä, rymistelee coast to coastin d-beatin tahdissa ja runnoo pallon väkisin koriin crustin voimalla – unohtamatta tietysti dikembe mutombomaista blokkiuhkaa, jonka viisikko rakentaa post-metallisesta (à la Neurosis) äänivallista. Vielä kun joukkuehenkeä kohotetaan pelaaja-valmentaja Akin (myös Pahaa verta) räyhähenkisellä käskytyksellä, niin Deadsunrisea on todella vaikea voittaa kotikentällään.