Sinänsä omituista, että kirjoitan arviota saksalaisen Deadlockin levystä tässä, koska juuri samalla sivustolla luin vuosia sitten samaisen bändin arvion levystä “The Arrival”. Tuo arvio herätti mielenkiinnon bändin materiaalia kohtaan ja sain kuin sainkin hankittua tämän The Arrival -täyspitkän käsiini myöhemmin. Metalcoren, hardcoren, deathmetallin ja blackmetallin rajoilla tuolloin liikkunut vegan straight edge orkesteri on muuttunut sitten ensimmäisen täyspitkänsä paljon, mutta paljon on samaakin vielä jäljellä. Deadlock on tullut nyt kolmanteen levyynsä, nimeltään Wolves ja suurin muutos bändin linjauksessa on orkesterin levyillä yhteistyötä tehneen Sabine Wenigerin kiinnittäminen bändin vakituiseksi toiseksi vokalistiksi.

Vuoden 2005 “Earth.Revolt” oli Deadlockille oman soundin löytämisen kannalta tärkeä levy, sillä The Arrivalilla vallinnut kaoottinen ja monimutkainen kaava pelkistyi yksinkertaisemmaksi metalliseksi paahdoksi. Nykyisin Deadlockin voisi sanoa kuulostavan pääosin maanmiehiltään kuten Maroon tai Heaven Shall Burn. Kuitenkin näillä bändeillä on eroja ja Deadlockin kovin valtti onkin ollut käsittämättömän tarttuvat kappaleet, jotka on tehty yhdessä Sabinen kanssa. Todella hienolla äänellä varustettu neiti on päässyt Wolvesilla enemmän ääneen kuin aikaisemmilla levyillä, muttei kuitenkaan valloita kaikkia raitoja. Niin sanottu hittibiisi levyltä kuitenkin löytyy, nimeltään Code Of Honor. Melodioitakaan ei bändin musiikki täysin kaihda ja oman mausteensa materiaaliin tuo pääosan vokaaleista huutava Johannes. Deadlock on tuonut esiin musiikissaan ekologisesti tärkeitä aiheita kautta uransa ja tarjoaa edelleen myös apokalyptista näkemystä maailmastamme . Puhdasta turpaanvetoa tarjoillaan We All Shall Bleed ja Bloodpact -raidoilla ja levyn päättää Sabinen balladinomainen To Where the Skies Are Blue.

Deadlock on tehnyt tähänastisen uransa parhaan levyn ja bändi todennäköisesti saa nyt myös hieman lisää ansaitsemaansa huomioa maailmalla. Sinänsä omituista, että eläinoikeuksia puolustavaa, veganismin ja straight edgen nimeen vannovaa orkesteria fanittavat kaikenmoiset gootitkin, joita tuskin näistä asioista mikään kiinnostaa tippaakaan, joka tapauksessa kannattaa katsastaa bändi, vaikka olisitkin gootti tai vain sitten yksinkertaisesti pidät metallista. Jos joku bändin haluaa livenä nähdä, on se käsittääkseni buukattu jollekkin hämmentävälle metalliristeilylle lähiaikoina Helsingistä Viroon.