Deadlock, tämä vegan/sXe metalliryöpytys nostaa paholaismaista ruhoaan jo moneen otteeseen paskaksi maaksi todetusta Saksasta, jossa bändiä ylistetään kilpaa, eikä välttämättä suotta. Eipä ole mikään ihme jos jotkut lähtevät hehkuttamaan tällaista löydöstä maasta taivaisiin, mutta itse jätän suuremman suitsuttamisen muille ja keskityn vain kertomaan levystä ja sen sisällöstä.

Joten, levy itsessään on aivan normaali CD-levy jollaisia varmasti lähestulkoon jokainen teistä omistaa ja on varmaan sanomattakin selvää että levy tulee useimmiten joko kovien muovikansien peittelemänä tai vaihtoehtoisesti hieman pehmeämpien pahvista valmistettujen kansien kera, joita jotkut ehkä kutsuvat hienolla ameeriikan nimellä digipack.

Ja nyt kun on itse levystä kerrottu on ehkä aika siirtyä ruotimaan sisältöä ja sen sellaista… Henkilökohtaisesti olin erittäin positiivisesti ylättynyt, kun huomasin että joku uskaltaa tehdä välillä jotain myös hieman eri tavalla kuin muut. Tämä äänite herätti itsessäni heti alusta lähtien jonkinlaista ihastusta. Harvemmin sitä törmää ns. hardcore levyissä tällaiseen pakettiin, sillä tässähän raikaa oikein syntikka taustalla eikä nyt ole kyse mistään helvetin hinttipimputtelusta vaan hyvästä taustasta joka luo yllättävän tukevaa pohjaa, toisin kuin esmes aina niin ihanan ratovaariuksen hedelmäkakku-pimpeli-vitun-pompoeli-hinailut! Ja välillä esiinastuva heleä, hetkittäin jopa eufoorisen oloinen naisääni on myös mukava mauste tähän keitokseen.Tämä kyseenomainen keitos maistuu hetkittäin kunnon myllytykseltä, välillä vanhalta kunnon Norjan old-skool kirkonpoltolta ja sian päiltä, kun taas välillä mennään ihan aitoon melohevi veivaukseen. Hetkittäin tulee mieleen jopa mainion Spreading The Diseasesin ekan levyn helmet, sekä Calibanin jyystö. Piru vie mitä sanahirviöitä nuo biisien nimet. Lätyn huippuhetkillä ratsastettaan oikeasti maailmanluokan tasolla kun taas välillä niinä pakollisina suvantohetkinä vajotaan surulliseen keskikastin metallijunnaukseen. Suvantohetkistä huolimatta Deadlock klaaraa homman kotiin ihan kelpo tasolla siinämäärin että kyllä tätä tulee kuunneltua varmaan useammikin, kun levy kuulostaakin perushyvältä metallilevyltä noin tuotantopuoleltaan. Rupeaa näyttämään siltä, että varsinkin Saksassa, kuin myös muuallakin maailmassa, tämän sortin metalcore alkaa olemaan kovassa huudossa ja resursseja levyjen äänittämiseen alkaa löytymään. Eikä mikään ihme jos tyypit hallitsevat soiton hyvin ja meno miellyttää.

Pidän tällaisia pumppuja, jos niitä nyt yleesäkkään montaa löytyy, ennemin skenen rikkauksina kuin kummajaisina. Monet muut saattavat olla kanssani eri mieltä, mutta mitä vittua siitä sitten… kannattaa tarkistaa.