Voi elämäni kevät, mistä näitä sikiää? No, Dark Tranquillity on kyllä oman genrensä uranuurtaja puhumattakaan tinkimättömästä otteesta tehdä musaa mutta silti; voisiko joku käydä kertomassa niille tyypeille siellä Jöötteporissa, että tämä on jo kuultu? Pliis!

DT tarjoilee ties kuinka monennella kokopitkällään melodista ruåtsiheviä tutulla tavalla. Biisit ovat kopioita toisistaan ja kaikista niistä sadoista edellisistä tätä genreä edustavista biiseistä = tusinatavaraa. Ei tässä auta enää kun itkeä, olen arvostellut tätä paskaa levyn toisensa perään toivoen jotain heräämistä mielikuvituksellisuuden fantasiamaailmaan, mutta maailma ON julma paikka, ei siellä pientä ihmistä säälitä.

Tai mitäs tässä poraamaan, itsehän hommani valitsin mutta mielikuvitukseton ja ennen kaikkea turha julkaisu tämä on silti.