Toisen albuminsa meidän kuolevaisten pällisteltäväksi tarjonneen Damngodin soundin perusta on löytynyt old school dödiksestä. Heti alkuun voisi todeta, että kakkosalbumi ”Humanity – The Legacy Of Violence And Evil” on myös sitä ihteään, muniin ei puhallella mutta toisaalta liiankaan retroja ei olla.

Käytännössähän ”Humanity” jatkaa siitä, mihin ”Non Serviam” -debyytti jäi. Homman nimi on siis edelleen vanhan koulun death metal, joka esitetään rokaten ja Entombediin rinnastettavasti. Damngodin riuskasta ja rehellisestä otteesta löytyy erityisen paljon viitteitä 90-luvun alun Tukholmaan, mutta soundia ei ole rajoitettu pelkästään sinne. Muutenhan äänipuoli on sopivan kirkas, muttei pilalle ohennettu. Ehkä toistelen ”Non Serviamin” arvioineen kollegani Salosen kommentteja, mutta eipä ”Humanity” ”Non Serviamista” dramaattisesti eroa.

Sitten ”Non Serviamin” on ainakin biiseihin tullut syvyyttä ja monipuolisuutta, mutta paikoin moottorisaha yhä yskii, eikä se tahdo aina lähteä kovin helpolla käyntiin. Ehkä pari suoremmin iskevää hittiä olisi tehnyt tehtävänsä, ”Humanityn” biisimateriaali on tasaista ehkä liiankin kanssa. Pahimmat rimanalitukset on toisaalta jätetty suorittamatta, joten onhan tässä kimpaleessa pureskeltavaa hetkeksi aikaa. Jos et ymmärrä Entombedin hienoutta, niin tuskinpa saat Damngodista paljoakaan irti.