“Samiamin katkuista länkytystä”, sanoi toimittaja, kun tätä tuotetta kuunteli. Vaan sitten kuunteli enemmän ja tuumi, että taitaa tuohon herkän punkin suuruuteen vertaaminen vähän ylimitoitettua näitten poikien materiaalin ollessa kyseessä. Enemmän semmoinen halpamarket-versio Jimmy Eat Worldista. Ja se bändihän on sinällään ihan ookoo, puntaroi näpyttelijä suopeana.

Keskittymiskyvyltään varsin rajoittunut turkulainen ei jaksanut koko levyä kiirehtimättä kuunnella. Hän oikeutti biisien pikakuuntelun sillä, että niinhän ne näitä bändejä bongailevat levymogulitkin tekee. Tulos tai ulos, ei siinä kauaa pähkäillä, eikä edes sitä 2-3 minuuttia, jonka nämä rallit yleensä kestää.

Kappaleiden nimet on tehty hassuiksi. Niistä kai nuoret Facebook-statuksia itsellensä saa ja tämä lienee kivaa.

Luulempa että The Virtanen band voi hyvinkin olla kovempi kuin tämä. Ainakin niillä on Juha Veijonen managerina ja sillä on vielä pyllyyn ja vatsan alueelle tungettu jotain juttuja. Yhdessä biisissä Crime in Stereo soittaa Paranoidia ja se on ainakin hassua.

Tagit: Crime In Stereo