Kuva: Cowboy Prostitutes - Let Me Have Your Heart

Cowboy Prostitutes – Let Me Have Your Heart

Lännenmieshuorat tulevat sieltä mistä pitääkin eli Ruotsista ja Örebrosta. Bändin nimi on typerä ja vaikka sille olisi huikean älyllinen selitys, ei yllätä että juuri saksalaislafka Sunny Bastards on kiinnittänyt tämän bändin talliinsa(!). Cowboy Prostitutes onkin tahtomattaan yhdistelmä saksalaista irstautta ja ruotsalaista reipasta homohenkisyyttä. No nyt kun olen analysoinut ironiseen sävyyn ruotsalaisten ja saksalaisten geneettisiä(?) ominaispiirteitä, on aika mennä asiaan.

Let me have your heart on enemmän rockalbumi, jonka mausteina on punk, onpa mukaan tarttunut jopa metallivaikutteita. Ensimmäisenä mieleen tulee punkin/rockin puolelta Voice Of A Generation, The Bones ja Social Distortion. Vaikken voi sanoa tuntevani AC/DC:n tuotantoa kovinkaan hyvin – josta kuitenkin etäisesti pidän – olen kuulevani vaikutteita sinne suuntaan, ainakin suurpiirteisesti. Laulu on tasokasta, kuten ruotsalaisilta sopii odottaa. Naukuvasti pitkitetty rokkiulosanti ei ole kovin omaperäinen, mutta ajaa asiansa perusvarmasti. Siihen ei homma kaadu, muttei myöskään ole seikka jonka voisi nostaa jalustalle. Cowboy Prostitutes on sen sortin bändin, jonka päähuomio kiinnittyy kitaratyöskentelyyn. Sen myötä homma on helvetinmoisessa nousussa tai helvetissä. Levyn kitarasaundi on voimakas, muttei dominoi liikaa. Kitarat ovat sulautuneet kaikkine niine hurjinen rokkisooloineen koko pakettiin saumattomasti. Mielenpainuvimpina – tässä tapauksessa parhaimpina kappaleina – nostettakoon esiin melankolissävytteinen If the Sky, ivallisesti rokkaava Waitin’ Around sekä haikea Save Our Cities.

Bändiä suitsuttavat mainoslauseet ovat monelta osin yliampuvia, on se kuitenkin totta, että Cowboy Prostitutes on melkoinen keitos vaikutteita. Mutta toisin kuin saatekirjeessä varoitellaan, se ei ole aiheuttanut perseessäni kipua. Kun on kyse ruotsalaisbändistä ymmärrän toisaalta vertauskuvan… (jos sallittanette näinkin kliseisen huomion). Ihan mikä tahansa myrkkysoppa aineksista ole tullut, vaan tasapainoinen, ei kovin yllättävä, ja ehkä siitä johtuen lennokas tuotos. Jopa niin lennokas että parin kuuntelun jälkeen levy on kuuntelijan osalta purkissa. Kärjistys, mutta aika nopeasti levy on koluttu loppuun. Ristiriitaista?