Kuva: Chimaira - S/t

Chimaira – S/t

Jo neljättä levyään ulos puskeva Chimaira on jo ehtinyt pitkälle uransa aikana. Antiikin kreikasta nimensä löytänyt bändi perustettiin jo 1998 Ohion Clevelandissa. Uuden vuosituhannen alussa julkaistu Pass Out Of Exixtence oli silloin riehuneina nu metal -aikoina varsin kova levy monille genretyyppiä kuunnelleille, vaikka Chimaira ei ikinä oikeastaan edes nu metallia soittanut, vaan bändin musiikkia voisi kuulostella paremmin modernina metallina.

Chimaira, itse orkesterin mukaan nimetty uutukainen, on luonnollista jatkumoa pari vuotta sitten ilmestyneelle ”The Impossibility Of Reason” -levylle. Materiaalia ei ole keksitty uudestaan, vaan suht koht samoilla linjoilla jatketaan. Mukana on edelleen laulaja Hunterin kärsivä huuto ja konevaikutteet, jotka bändin tavaramerkiksi ovat muodostuneet.
Starttiraita Nothing Remains kertoo lähes kaiken tarpeellisen siitä mitä tulevan pitää, murskaavia kitaratykityksiä elektronisilla taustaäänillä ryyditettynä. Perusjytkettä tarjoillaan siis oikein urakalla, ja sitä löytyy myös Inside The Horror ja Salvation biiseistä. Kymmenen kappaleen metallinen mayhemi alkaa kuitenkin kyllästyttämään jossain vaiheessa, sillä biisit eivät tarjoa sen kummempaa vaihtelua ainakaan omaan korvaani. Hunterin huuto alkaa myös puuduttamaan paikoitellen ja biisien pituuksia olisi hieman mielestäni voinut karsia.

Levyltä löytyy kyllä siistejäkin juttuja, mutta pääosin muutamaa alkupään biisiä lukuun ottamatta, ei Chimaira sen ihmeellisemmin säväytä. Loppujen lopuksi lätty on nykyajan perusmetallia, joka joillekin vain ilmeisesti iskee enemmän kuin toisille.