Sveitsin poika pysyy edelleen omalla tontillaan eikä lähde muoti-, tai muitakaan, virtauksia nuoleskelemaan. Brutaalia, raskasta ja erittäin toimivaa tavaraa jälleen koko levy pullollaan. Kuten edellinen With Triumph Comes Loss todisti, on Cataract yksi kovimmista ja tylyimmistä bändeistä tällä hetkellä. Väkivallan katku on ilmassa heti ensi sekunneista lähtien ja kuulijaa mätetään turpaan pitkin kehää koko levyn ajan. Nyt kun ollaan alkuleuhutuksesta päästy ja saatu pari kertaa hengitettyä rauhallisesti sisäääään ja uuuuloos, ja sisääään ja uuuloos… on aika miettiä taas että mitäs sitä pitikään tehdä.

Kingdom on siis hyvin pitkälle suoraa jatkoa edelliselle levylle, tai ei oikeastaan jatkoa vaan pikemminkin samaa kauraa. Kysymys siis kuuluukin, että onko tämä sittenkään niin hyvä asia, vaikka edellinen levy löi kuulijansa ällikällä? Ehkä ei, toisaalta kyllä. Kaksi levyä lähes täysin samaa tavaraa nyt vielä menee, mutta seuraavalla levyllä olisi syytä jo tehdä jotain hieman eritavalla. Mieluiten olisin jo tällä kertaa kuullut jotain muutakin uutta kuin laulajan hivenen erilainen ulosanti, mutta ymmärrän toki että edellisen levyn tuomien paineiden alla on ihan hyvä hieman varmistella. Eli tästä tulen sellaiseen ratkaisuun että oli varmasti oikea veto pitää sama linja ennemmin kuin alkaa väkisin kokeilemaan mitään päätöntä vain erottuakseen edellisestä.

Kingdom on siis lähes yhtä kova luu kuin oli With Triumph Comes Loss, vaikka ei aivan saman luokan keulintaa aiheuttanutkaan. Tämä kaiketi johtui juuri siitä tosiasiasta että tällä kertaa Cataract ei varsinaisesti enää päässyt yllättämään. Samat Slayerit kuuluu edelleenkin ja yksi soolo jopa vetää vertoja itse Kerry Kingin samaisille kaikessa miellyttävässä päättömyydessään. Jos With Triuph Comes Loss tippui niin on syytä myös hankkia Kingdom!