Burzum - Sôl austan, Mâni vestan

Burzum – Sôl austan, Mâni vestan

Huom! Tämä arvio on kirjoitettu ennen Vikernesin uusimpia seikkailuja.

Varg Vikernes ei ole vapautumisensa jälkeen juuri ylimääräisiä taukoja pitänyt. Tällä kertaa mies on tehnyt albumillisen dark ambientia, taas vaihteeksi. Ihan hyvä vaan että mies kokeilee nyt muitakin juttuja, kun Vikernesin eväät metallimusiikin tekemiseen olivat ”Umskiptarin” kolmen pennin viikinkihevin perusteella lopussa. Kompastelevasta kolmen pennin viikinkibläkystä on kaiketi ihan luontevaa siirtyä dark ambientiin, vaikka kieltämättä ”Sôl austan, Mâni vestan” ilmestyi vähän yllättäen.

Burzumin saavutukset dark ambientin parissa eivät ehkä lukeudu alansa kirkkaimpien tähtien joukkoon, mutta niillä on ainakin ollut hetkensä. Mutta siinä missä Vikernes teki edelliset ambienttinsa kiven sisällä ja olosuhteiden pakosta, on ”Sôl austan, Mâni vestan” siitä erikoinen ilmestys että Vikernesillä on tänä päivänä enemmän vaihtoehtoja musiikinteon suhteen kuin suurin piirtein koskaan. Levy on ihan loogista jatkumoa ”Dauði Baldrsille” ja ”Hliðskjálfille”, jatkaen niiden kanssa suhteellisen samoilla linjoilla.

Ambienttimaalailut ovat toimineet osana Burzumin ilmaisua, mutta lähinnä vain osana. Albumien välisoittoina useampikin ”Sôl austan, Mâni vestanin” raita olisi toiminut vallan mainiosti, mutta kun niistä on kyhätty tunnin mittainen järkäle, ollaan jo pulassa. Albumilla on hetkensä ja muutaman kerran sen onnistuu väräyttääkin viisareita, mutta suurimman osan ajasta ”Sôl austan, Mâni vestan” on umpitylsä, varsinkin sävellystensä ja tunnelmiensa osalta. Kovinkaan tarpeellisena levynä tätä ei oikein osaa pitää. Mitä sitten tämän jälkeen tapahtuu, jäänee taas nähtäväksi.