Bob Malmström - Punkens Framtid

Bob Malmström – Punkens Framtid

Kyllä meikämanolitoakin hieman hihitytti aluksi ajatus Bob Malströmin Westend-hardcoresta, joka perustuu vasemmistolais-anarkistiselle retoriikalle naljailulle ja kaikille skenesääntöjä tunnollisesti noudattaville punk-poliiseille suiden jauhottamiselle puhtaasti porvarillisen svensktalandebättrefolkin hardcoren tahdissa. Keskustelua Bob Malmström on kyllä herättänytkin, tosin ei aina sillä tavalla kuin yhtye lienee alunperin tarkoittanut. Toisin sanoen Bob Malmströmin vitsi alkaa epäilyttävästi elähtyä ja bändi olla jotakuinkin samalla levelillä Teräsbetonin kanssa, ja hyvää vauhtia matkalla oman genrensä Eläkeläisiksi.

Mitä musiikillisiin asioihin tulee, niin ainakin tuotannollisiin seikkoihin on sijoitettu nappulaa. Albumi jytisee kuin mikäkin metallilevy ja kitarasooloja on siellä sun täällä, yhtyeen melko metallista hardcorea elävöittämässä. Musiikilliselta kantilta ”Punkens Framtid” onkin yllättävän monipuolinen ja elävä kokonaisuus, eikä tässä ole selvästikään lähdetty vain pistämään jotain mölyä hassujen sanoitusten taustalle. Albumin biisejä ei ole yhdestä puusta veistetty, mutta ainakaan yhtä asiaa tämä hopealusikka ei tavoita: rehellistä vaaran tunnetta – oli kyse sitten sanoituksista tai soundeista, mikä ei toisaalta ole ainoastaan Bob Malströmin ongelma. Sanoituksia en lukenut enkä kuunnellut, mutta kun koko yhtyeen konsepti perustuu läpälle, on itse musiikkiakin välillä hankalaa ottaa vakavasti. Mutta eipä ole ainakaan liian pitkä levytys, ainakaan minuuttimäärällisesti.

[youtube url=RnFxP2Gw03A]