Jälleen oli Semifinaalin FullHouse keikan aika. Lahdesta ei liiemmin keikkaa kohti kiinnostusta löytynyt, joten osanotto jäi [...]
Bleeding Heart
Lifeless (CD)
Nyt on saatu Nummelan tuhoajilta debyytti käsittelyyn. Aikani tätä pureskeltuani olen saanut kiinni levystä paremmin kuin arvasinkaan. Yhden ennakkoon kuullun biisin perusteella ennakkoluuloni tätä levyä kohtaan olivat jotakuinkin pessimistiset. Odotettuani tasapaksua ja mielikuvituksetonta puurtoa jouduin toteamaan olleeni erittäin väärässä! Jos joku ei sattumoisin ole todistanut näitä jätkiä livenä tai hommannut mitään ääninäytteitä, niin kerrottakoon että kyseessähän on vahva hardcore/metalli hyökkäys todella tärykalvoja repivällä laululla.
Bleeding Heart lyö tällä kertaa brutaalisti kuuntelijaansa kaksitoista kertaa kasvoihin, muutaman osuman tosin jäädessä harmittavasti perinteisen avokämmenellä toimitettavan huitaisun tasolle. Toki ne tuntuvat, mutta eivät ne juurikaan satu. Nämä kaksitoista upeiden kansien uumeniin piilotettua osumaa jakautuvat melko nopeasti niihin kunnon osumiin ja niihin löysempiin ja ennalta tutumpiin avareihin.
Levyn introlla, joka myös keikoilla ollaan totuttu introna kuulemaan, tarjoillaan heti kärkeen yksi parhaista riffeistä mitä olen aikoihin kuullut ja nenä aukeaa varmasti. Kitarat huutavat levyllä jatkossakin erittäin vahvaa kieltä, kyselemättä turhia. Keikoilla monet koukut ovat menneet täysin ohi korvien, mutta tämän tallenteen ansiosta aukeaa yksi jos toinenkin Bleeding Heartin biisi paremmin kuin koskaan ennen. Ennen kaikkea riffit ovat juuri se asia Lifelessillä, joka kuljettaa levyn vakaasti ja vahvasti alusta loppuun. Toiseksi todella positiiviseksi asiaksi nousee laulun paljon livenä totuttua monipuolisempi toteutus, ja omaan korvaani laulut kuulostavat paremmilta kuin koskaan ennen. Livenä tai äänitettynä. Tosin en kaikkia Bleeding Heartin keikkoja ole ollut todistamassa joten se siitä.
Miinuksena pakostakin mainittakoon aika ajoin hieman toivomisen varaa jättävä rumputyöskentely, joka mielestäni tuntuu välillä niin sanotusti juosten kustulta. Eli pientä hätäilyn katkua on ilmassa. Huomattavaa kehitystä on silti tapahtunut tämänkin asian parissa, joten siitä tuskin muodostuu minkäänlaista ongelmaa tälle bändille. Jos kehitys vielä jatkaa samaa kaartaan, ei tähän asiaa tulla enää palaamaan. Onhan se silti punkkia. Itse asiassa minä henkilökohtaisesti pidän siitä että soitto vedetään fiiliksellä eikä turhaan fiilaten purkkiin.
Toteutus osastolle poikkean vielä sen verran että basso jää kaivelemaan asteen verran. Olisin hakenut hieman enemmän potkua siihen. Varsinkin sen soidessa yksin, mutta tällaisia kohtiahan ei silti ole kuin muutama eikä niistä pahaa mieltä jää. Muuten saundit toimivat hyvällä tasolla ja kokonaisuus soi ja on kiitettävästi parsittu kasaan.
Tämän arvioni päätökseksi kehotan hoitelemaan tämän haltuun, sillä Bleeding Heart yllättää varmasti kyynisemmänkin papan ja paljastaa itsestään paljon monimuotoisemman ja tylymmän puolen mitä monet uskalsivat odottaakaan! (Pakko)hankinnan arvoinen paketti.