Kuva: Bad Religion – The Dissent Man

Bad Religion – The Dissent Man

Bad Religion soitti ensimmäisen keikkansa vuonna 1980 Social Distortionin lämmittelijänä, ja nyt 30 vuotta myöhemmin generaattorista tuupattiin ulos 15. albumi. Vuosiin on mahtunut paljon; hajoaminen, kokoonpanomuutoksia, välirikkoja, syrjähyppy isolle levy-yhtiölle (jota basisti Jay Bentley vertasi huumeiden käyttöön: ”ensimmäinen tunti oli mukavaa ja sitten sen halusi loppuvan”), palaaminen Epitaphille, ja mikä tärkeintä paljon hienoja punk rock -kappaleita. Ja ehtipä laulaja Greg Graffin siinä sivussa ansaita filosofian tohtorin arvonimen.

BR-albumien välisten eroavaisuuksien määritteleminen on hiusten halkomista, mutta sanottakoon, että ”The Dissent Man” on yleisilmeeltään edeltäviä Epitaph-julkaisuja (Process of Belief, The Empire Strikes First, The New Maps of Hell) matalatempoisempi, vaikka levyltä löytyy myös niitä turboahdettujakin raitoja. Keskitempoisuus syö terää maanisen Brooks Wackermanin rumputyöskentelystä, mutta tuo esiin kitararaitojen hienouden, vaikka muutamasta soolosta olisi voitu luopua.

Levyn avaava The Day That the Earth Stalled ottaa löysät pois Graffinin kuvaillessa hetkeä, jolloin nuoruuden into katoaa, ja vääntäen vokaalinsa korkealle uhmaten 45:ttä ikävuottaan. Kappaleiden viehätys syntyykin usein juuri esitystavan ja sanoitusten välisestä jännitteestä. Pride and the Pallor, kuvaus sulkeutuneesta perheestä ja sukupolvelta seuraavalle lankeavasta taakasta, esitetään puolestaan iloisissa raameissa ikään kuin tarjoten vaihtoehtoa paremmasta maailmasta.

Ad Hominem on ajankohtaisin ja samalla osuvin ajankuva Afganistan ja leipäjono -viittauksineen. Kappaleen esittämä kysymys on yksinkertainen mutta tärkeä. Onko hiekan keskellä asuva afganistanilainen tai avustusjonossa mateleva köyhä lähtökohtaisesti huonompi ihminen kuin sinä? Ja vielä tärkeämpänä, jos ajattelet olevasi parempi tai koet vihaa, niin olisiko kuitenkin mahdollista säästää nämä ihmiset ideoiltasi ja uskomuksiltasi? Suomessa varsinkin maahanmuuttajista ja homojen oikeuksista käytävää keskustelua hallitsee sama Ad Hominem -argumentaatio, Pride-iskuista puhumattakaan.

Ja jottei teksti menisi täysin latinaksi, palataan vielä asiaan. ”The Dissent Man” on kiinnostava ja onnistunut levy, mutta viiteentoista raitaan mahtuu muutama täytekappale. Varsinkin osan levyn loppupuolella esitettävän, Brett Gurewitzin kirjoittaman, kappaleen kohdalla olisi laadunvalvonnassa pitänyt syttyä punainen valo. Neljän tähden 30-vuotislahja kuitenkin… meille kuuntelijoille!


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Yksi vastaus artikkeliin ”Bad Religion – The Dissent Man”

Kommentointi on suljettu.